Vastuullinen Biolaakso

Blogi nro 13/2022

Yhteiskunnallinen vastuullisuuskäänne velvoittaa lähes kaikkia organisaatioita raportoimaan toimintansa vaikutuksista:

• kunnille tulee velvoite raportoida ilmastotoimistaan,
• yrityksillä on yhteiskuntavastuu (CSR), joka edellyttää lainsäädännön asettamien minimivaatimusten ylittämistä,
• yhteiskunnallisia yrityksiä (hybridejä, ks. Billis 2010) perustetaan,
• järjestöille ei enää riitä hyvää tekevien palvelujen tuottaminen jäsenille, vaan järjestöjen on todistettava toiminnan olevan kustannustehokasta ja vaikuttavaa,
• oppilaitoksilta odotetaan hiilijalanjäljen laskemisen ja minimoinnin lisäksi hiilikädenjäljen kasvattamista ympäröivässä yhteiskunnassa mm. tutustuttamalla kaikki opiskelijat energiasäästöön ja kiertotalouden/resurssiviisauden periaatteisiin,
• korkeakouluille ei enää riitä huipputieteen tavoittelu ja ranking-sijoitukset, vaan niiltä edellytetään yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja yhteiskunnan suuriin haasteisiin vastaamista. Korkeakoulujen panos YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (ks. Korsunova & Korhonen-Kurki 2022) saavuttamiseksi voidaan nähdä yhtenä vastuullisuuden muotona.

Vastuullisuudesta on vaikea puhua, jos ei ensin luoda yhteistä käsitystä siitä, mitä kaikkea käsite pitää sisällään (ks. Sitra 2022).

Arnold ym (2022) näkevät ilmiössä kolme pääulottuvuutta:

1. Ajallinen ulottuvuus

• Mennyt ja tuleva: Vastuuta voidaan ottaa jo tapahtuneesta (jälkikäteinen vastuu on tilivelvollisuutta ja tuottamusvastuuta, esim. turvesuon ennallistaminen) tai siitä, mitä ennustetaan tapahtuvaksi (riskit kaivoksen tai tuulivoimapuiston perustamisen ympäristöhaitoista).

2. Sosiaalis-tekninen ulottuvuus

• Vastuullisuuden rakentuminen ja toimeenpano perustuu toimintamalleihin, joilla voi osoittaa ja vaatia vastuullisuutta. Sääntely, alan sisäiset käyttämisohjeet, mittaukset, järjestykseenpanot, pisteytykset, auditoinnit, sertifikaatit, tuotemerkit, kestävyysraportit, säännölliset kokoukset ym.
• Tukeudutaanko vapaaehtoisuuteen ja kannusteisiin vai asetetaanko minimivaatimuksia?
• Digitaalisaatio tarjoaa edullista informaatiota, joka on kerätty muun toiminnan ohessa (metsätyökoneet, traktorit, lypsy- ja ruokintarobotit, satelliittikuvat ym).

3. Suhdepohjainen ulottuvuus

• Järjestelmässä vastuu jakautuu monille eikä vastuu ole kyllä/ei –kysymys, vaan jatkuvaa neuvottelua eri osapuolten kesken.

Vastuullisuuden ulottuvuudet eivät käsittele sitä, kuka vastuullistetaan. Usein kaikki osapuolet kokevat vastuun olevan jollain toisella taholla, jolla on paremmat voimavarat ja työkalut viedä asiaa eteenpäin. Julkista sektoria vaaditaan toimimaan. Reaalimaailmassa kaikkien on tehtävä osuutensa, jos halutaan vivuta järjestelmä uuteen tasapainoon. Myös Biolaakso haluaa olla edistämässä osallistavaa, kestävää ja tutkimukseen perustuvaa yhteiskunnallista kehittämistä Keski-Pohjanmaalla.

Jouni Kaipainen
KTT, yliopistotutkija
Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Lähteitä:

Arnold, N. G. Brunori, J. Dessein, F. Galli, R. Ghosh, A. M. Loconto, D. Maye (2022) Governing food futures: Towards a ‘responsibility turn’ in food and agriculture. Journal of Rural Studies, 89, 82–86.

Billis, D. (2010, toim.) Hybrid Organizations and the Third Sector. Practice, Theory, Policy. Palgrave Macmillan: Hampshire.

Korsunova, A. & K. Korhonen-Kurki (2022) Towards the implementation of the Sustainable Development Goals in Business Strategy and Operations. Teoksessa D. D’Amato, A. Toppinen & R. Kozak (toim.) The Role of Business in Global Sustainability Transformation, 7-23.

Sitra (2022) Vastuullisuuden tulevaisuus. Miten vastuullisuus kohtaa kestävyyden ja vaikuttavuuden? Eeva Hellström ja Pinja Parkkonen. Sitran selvityksiä 214 (kesäkuu 2022).