Kahdeksan puhelinta kymmenestä ei päädy kierrätykseen

Blogi nro 2/2022

Olen venyttänyt uuden älypuhelimen ostoa, vaikka vanhan akku on vedellyt viimeisiään jo vuoden päivät. Nyt on kuitenkin pakko luovuttaa. Koska uuden puhelimen käyttöönotossa on aina ongelmansa, päätyy vanha puhelin pöytälaatikkoon varmuuden vuoksi. Sinne se myös helposti jää, sillä arviolta noin kahdeksan puhelinta kymmenestä ei päädy kierrätykseen.

Älypuhelimen näyttö, akku, runko ja elektroniikka sisältävät yhteensä 40-80 eri materiaalia, joiden joukossa on useita arvometalleja ja kriittisiä raaka-aineita. Yhden noin 200 grammaa painavan älypuhelimen sisältämien mineraalien tuottamiseksi louhitaan noin 52 kg malmia. Kun Suomessa myydään vuosittain noin 2 miljoonaa älypuhelinta, on niiden valmistamiseksi siis louhittava noin 104 000 tonnia malmia.

Louhinnan tarvetta voidaan vähentää käyttämällä uusioraaka-aineita. Otetaan esimerkiksi kulta. Kittilän kultakaivoksessa louhitusta malmitonnista saadaan noin 3,5 grammaa kultaa, mikä riittää 350 älypuhelimen valmistukseen. Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen tutkimusryhmä on kehittänyt menetelmän, jolla elektroniikkajätteestä saadaan talteen esimerkiksi kuparia, kultaa ja harvinaisia maametalleja. Menetelmällä voidaan tuottaa tuhannesta kilogrammasta kierrätettyä piirilevymursketta noin 500 grammaa kultaa eli noin 50 000 älypuhelimen valmistukseen tarvittava määrä. Lisäksi prosessin metallituotannon hiilidioksidipäästöt ovat vain kymmenesosa maankuoresta louhittuihin metalleihin verrattuna.

Yksittäisen puhelimen sisältämien metallien määrä on kuitenkin hyvin pieni eikä kaikkia metalleja saada välttämättä talteen. Yhden puhelimen raaka-aineiden rahallinen arvo onkin vain noin 1 euro. Kierrätettävää materiaalia tarvitaan siis valtavia määriä, jotta kierrätys olisi taloudellisesti kannattavaa. Älypuhelinten ja muiden ICT-laitteiden määrän jatkuvasti kasvaessa ei tehokkaallakaan kierrätyksellä saada katettua kasvavaa metallien tarvetta. Kun myös vihreä energiasiirtymä tarvitsee osittain samoja raaka-aineita, on selvää, että kierrätyksen tehostamisen lisäksi on vähennettävä kulutusta ja pidennettävä tuotteiden käyttöikää.
Älypuhelinten kohdalla tuotteen käyttöiän pidentäminen myös vähentää sen vuosittaisia kasvihuonekaasupäästöjä, sillä noin 80 % älypuhelimen elinkaaripäästöistöistä syntyy raaka-aineiden hankinnasta ja tuotteen valmistuksesta. Mitä pidempään älypuhelin tai sen komponentit pysyvät käytössä, sitä pienemmät ovat sen aiheuttamat ympäristö- ja ilmastovaikutukset.

Katja Ristiluoma
Biovalley Finland
Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Lähteet:
Eerola, T. (toim.), Eilu, P. (toim.), Hanski, J., Horn, S., Judl, J., Karhu, M., Kivikytö-Reponen, P., Lintinen, P. & Långbacka, B. 2021. Digitalisaatio ja luonnonvarat. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimustyöraportti 53/2021.

Judl, J., Horn, S., Pesu, J., Savolainen, H. & Kautto, P. 2020. ICT-päätelaitteisiin liittyvät materiaali-, energia- ja ilmastokysymykset. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 12/2020.