$settings->get('email')]) ?>
Biolaakso

Terveisiä Biolaaksosta!

Terveisiä Biolaaksosta on blogisarja, jossa käsitellään biotalouteen liittyviä ajankohtaisia asioita.

Haluatko mukaan kirjoittamaan? Ota yhteyttä Katjaan!

--------------------------------

Blogi nro 14:

Lasketusta järvestä luomupelloksi – maankäytön muutoksia sotien jälkeen

Kevättulvia maakuntamme jokivarsilla on koettu aivan viime vuosinakin. Tosin tulvat ovat olleet vaatimattomia, jos verrataan niitä runsaan sadan vuoden takaisiin tulviin. Vielä 1900-luvun alussa kevättulva saattoi viedä koko heinäsadon suovineen ja latoineen mereen. Tuolloin peltoviljelyyn oltiin vasta siirtymässä ja karjanrehu niitettiin jokivarsien tulvaniityiltä.

Vesistöjärjestelyjä (järvenlaskuja) oli tehty jokivarsien järvillä jo 1700-luvun lopulla. Laskuilla tavoiteltiin luonnonheinää kasvavaa niittymaata. Järvenlaskut ovat olleet tärkeä osa maakunnan ympäristöhistoriaa. 1900-luvun alussa perattiin lähes pelkällä miesvoimalla jokia. Tuolloiset maataloustoimijat tiesivät, että vesiperäisten maiden onnistunut peruskuivatus olisi vaatinut valtaviemäreitä, jokien perkauksia ja järven laskuja. Maanomistajille kustannukset olivat liikaa.

Keväällä 1938 vesiperäisten maiden kuivatusta edistettiin monin tavoin, sillä kuivatustarpeet ja luettelo tärkeimmistä kuivatuskohteista tuotiin julki laajalla rintamalla. Elokuussa 1938 evästettiin pohjoisen kansanedustajia, että valtion määrärahoja piti olla kuivatusta varten riittävästi työttömyyskausia varten. Keskipohjalaisten aktiivisuus johti tulokseen. Vuoden 1939 valtiopäiville oli toivomusaloite Vaasan läänin pohjoisosien lisäämiseksi runkoviemäriverkostoon.

Välirauhan heinäkuussa 1940 eduskunta hyväksyi aloitteen. Jatkosota keskeytti peruskuivatushankkeen kahdeksaksi vuodeksi. Soistuminen ja vesihaitat pahentuivat. Pula elintarvikkeista ja tarve parantaa taloutta ja metsämaiden kasvukuntoa korostivat peruskuivatuksen merkitystä. Samoin siirtolaisten ja rintamamiesten asuttaminen, menetetyn pellon ja metsän korvaaminen uutta raivaamalla ja vanhan kasvua tehostamalla puolsivat peruskuivatuksen aloittamista.

Kuivatusalue alkoi Kokkolan eteläpuolelta ja jatkui Kemin tasalle. Alue oli viimeisen jääkauden jälkeisen maannouseman muodostama tasanko, oikeastaan allas, jonka vesitalouden saattamiseksi viljelyn ja metsän kasvatuksen vaatimalle tasolle ei riittänyt edes runkoviemäri- eli kanavaverkoston rakentaminen ja siihen liittynyt ojitus. Oli ruopattava kokonaan uutta jokiuomaa, kuten Vääräjoki Sievissä. Oli rakennettava alavimmille jokirannoille penkereitä, jotka pitivät joen uomassaan ja pumppaamoita, joilla vesi siirrettiin penkereiden takaa kuin hyllyllä virtaavaan jokiuomaan. Suunnitelmassa oli myös järvikuivioita, joihin raivattiin uutta peltoa sekä tekojärviä, joihin juoksutuksen tasaamiseksi kerättiin tulvavesiä.

Vihdoin, 12 vuotta vireillepanon jälkeen, hanke sai rahoituksen. Vuoden 1950 talousarvioon tuli ylimääräinen 500 miljoonan markan määräraha Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan peruskuivatustöitä varten. Kokkolan maanviljelysinsinööripiiriin palkattiin kolme uutta maanviljelysinsinööriä ja Oulun piiriin viisi. Sievin Evijärven järvikuivio on onnistunut esimerkki siitä, kuinka tulvaveden vaivaamista niityistä on saatu multavia luomupeltoja kuivatushankkeen avulla.

Anne Ruuttula-Vasari
Biovalley Finland
Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

--------------------------------

Blogi nro 13:

Vastuullinen Biolaakso

Yhteiskunnallinen vastuullisuuskäänne velvoittaa lähes kaikkia organisaatioita raportoimaan toimintansa vaikutuksista:

  • kunnille tulee velvoite raportoida ilmastotoimistaan,
  • yrityksillä on yhteiskuntavastuu (CSR), joka edellyttää lainsäädännön asettamien minimivaatimusten ylittämistä,
  • yhteiskunnallisia yrityksiä (hybridejä, ks. Billis 2010) perustetaan,
  • järjestöille ei enää riitä hyvää tekevien palvelujen tuottaminen jäsenille, vaan järjestöjen on todistettava toiminnan olevan kustannustehokasta ja vaikuttavaa,
  • oppilaitoksilta odotetaan hiilijalanjäljen laskemisen ja minimoinnin lisäksi hiilikädenjäljen kasvattamista ympäröivässä yhteiskunnassa mm. tutustuttamalla kaikki opiskelijat energiasäästöön ja kiertotalouden/resurssiviisauden periaatteisiin,
  • korkeakouluille ei enää riitä huipputieteen tavoittelu ja ranking-sijoitukset, vaan niiltä edellytetään yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja yhteiskunnan suuriin haasteisiin vastaamista. Korkeakoulujen panos YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (ks. Korsunova & Korhonen-Kurki 2022) saavuttamiseksi voidaan nähdä yhtenä vastuullisuuden muotona.

Vastuullisuudesta on vaikea puhua, jos ei ensin luoda yhteistä käsitystä siitä, mitä kaikkea käsite pitää sisällään (ks. Sitra 2022).

Arnold ym (2022) näkevät ilmiössä kolme pääulottuvuutta:

  1. Ajallinen ulottuvuus
  • Mennyt ja tuleva: Vastuuta voidaan ottaa jo tapahtuneesta (jälkikäteinen vastuu on tilivelvollisuutta ja tuottamusvastuuta, esim. turvesuon ennallistaminen) tai siitä, mitä ennustetaan tapahtuvaksi (riskit kaivoksen tai tuulivoimapuiston perustamisen ympäristöhaitoista).
  1. Sosiaalis-tekninen ulottuvuus
  • Vastuullisuuden rakentuminen ja toimeenpano perustuu toimintamalleihin, joilla voi osoittaa ja vaatia vastuullisuutta. Sääntely, alan sisäiset käyttämisohjeet, mittaukset, järjestykseenpanot, pisteytykset, auditoinnit, sertifikaatit, tuotemerkit, kestävyysraportit, säännölliset kokoukset ym.
  • Tukeudutaanko vapaaehtoisuuteen ja kannusteisiin vai asetetaanko minimivaatimuksia?
  • Digitaalisaatio tarjoaa edullista informaatiota, joka on kerätty muun toiminnan ohessa (metsätyökoneet, traktorit, lypsy- ja ruokintarobotit, satelliittikuvat ym).
  1. Suhdepohjainen ulottuvuus
  • Järjestelmässä vastuu jakautuu monille eikä vastuu ole kyllä/ei –kysymys, vaan jatkuvaa neuvottelua eri osapuolten kesken.

Vastuullisuuden ulottuvuudet eivät käsittele sitä, kuka vastuullistetaan. Usein kaikki osapuolet kokevat vastuun olevan jollain toisella taholla, jolla on paremmat voimavarat ja työkalut viedä asiaa eteenpäin. Julkista sektoria vaaditaan toimimaan. Reaalimaailmassa kaikkien on tehtävä osuutensa, jos halutaan vivuta järjestelmä uuteen tasapainoon. Myös Biolaakso haluaa olla edistämässä osallistavaa, kestävää ja tutkimukseen perustuvaa yhteiskunnallista kehittämistä Keski-Pohjanmaalla.

Jouni Kaipainen
KTT, yliopistotutkija
Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Lähteitä:

Arnold, N. G. Brunori, J. Dessein, F. Galli, R. Ghosh, A. M. Loconto, D. Maye (2022) Governing food futures: Towards a ‘responsibility turn’ in food and agriculture. Journal of Rural Studies, 89, 82–86.

Billis, D. (2010, toim.) Hybrid Organizations and the Third Sector. Practice, Theory, Policy. Palgrave Macmillan: Hampshire.

Korsunova, A. & K. Korhonen-Kurki (2022) Towards the implementation of the Sustainable Development Goals in Business Strategy and Operations. Teoksessa D. D’Amato, A. Toppinen & R. Kozak (toim.) The Role of Business in Global Sustainability Transformation, 7-23.

Sitra (2022) Vastuullisuuden tulevaisuus. Miten vastuullisuus kohtaa kestävyyden ja vaikuttavuuden? Eeva Hellström ja Pinja Parkkonen. Sitran selvityksiä 214 (kesäkuu 2022).

------------------------------------

Blogi nro 12:

Osaamiskeskittymästä tukea digitalisaatioon

Digitalisaatio on täällä ja kaikki tiedostavat, että se on avain kasvulle ja menestymiselle. Tosiasia kuitenkin on, että uudet digitaaliset ratkaisut jäävät liian usein harvojen aktiivisten toimijoiden käyttöön. Digitalisaation ja tutkimusrahoituksen hyödyntämisen vauhdittamiseksi eurooppalaisissa yrityksissä Euroopan komissio on kehittänyt digitaalisen innovaatiokeskittymän (Digital Innovation Hub, DIH) nimellä kulkevan työkalun.

DIHien perimmäisenä tavoitteena on tukea EU-alueen yritysten digitaalista tuottavuusloikkaa ja sitä kautta yleistä hyvinvointia. Tarkoitus on madaltaa kynnystä uusien digitaalisten ratkaisujen hyödyntämiseen, tarjota uusia palveluita tuotekehitykseen ja testaukseen sekä yritystoiminnan kehittämiseen digitalisoituvassa toimintaympäristössä. DIHit ovat alueellisesti orientoituneita ja työ tapahtuu paikallisella tasolla yritysten lähitoimintaympäristössä. Tästä syystä DIH-verkosto onkin lähtökohtaisesti hajautettu ja räätälöity kunkin alueen erityistarpeiden mukaan.

Rural Industry DIH (RI-DIH) on kolmen toimijan Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen, Centria-ammattikorkeakoulu ja Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin muodostama digitaalinen osaamiskeskittymä. Rural Industry DIH keskittyy tukemaan erityisesti harvaan asutuilla alueilla ja maakunnallisten keskusten ympärillä sijaitsevien toimijoiden digitalisaation edistämiseen. Tällaisilla alueilla yritysten kasvua rajoittavat tyypillisesti esimerkiksi pääoman ja resurssien vähäisyys sekä rekrytointihaasteet. Innovaatiokeskittymällä on jo valmiiksi hyvät kansainväliset verkostot, joiden avulla myös muiden eurooppalaisten DIH-toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä voidaan hyödyntää alueen kehittämiseksi.

Konkreettisena toimena RI-DIH toimijat ovat kuluvan vuoden aikana aktiivisesti pyrkineet lisäämään tietoisuuttaan alueen yrityskentän digitalisaatiotarpeista mm. yrityshaastattelujen avulla. Digitalisaatiotarpeiden ymmärtäminen auttaa toimijoita kehittämään omaa toimintaansa entistä paremmin alueen elinkeinoelämää tukevaan suuntaan. Osaamiskeskittymälle on tänä syksynä myös avattu uudet ruralindustries.eu sivut, johon on kerätty laajasti tietoa osaamiskeskittymän osapuolien yrityksille suunnatusta palvelutarjonnasta. Sivustolta löytyy myös digivalmiustesti, jonka avulla yritys saa tietoa digitaalisen valmiuden nykytilasta, siihen liittyvistä kehityskohteista sekä käytännön vinkkejä digitaalisen valmiuden kehittämiseen.

Kannattaa tutustua: ruralindustries.eu

Mikko Myllymäki
FT, tutkimuskoordinaattori
Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

------------------------------------

Blogi nro 11:

Uusi navettamme on valmiina - haluammeko nähdä lehmiä myös laitumella?

Maatilojen rakennekehityksen myötä tiloilla on keskitytty mm. biokaasun tuotantoon, kiertotalouteen, automaatioon ja erilaisiin energiaratkaisuihin, kuten lämmön talteenotto ja aurinkoenergia. Kotieläinpihattoja on toteutettu eläinten hyvinvointia arvostaen, mutta ei niinkään laiduntamismahdollisuuksia painottaen. Nyt keskustelua käydään lehmien laiduntamisesta, ei vain parsinavetoissa, ja joitakin taloudellisia porkkanoita on tarjolla tiloille, jotka laiduntavat kesäisin. Ehkä eniten paineita asiaan tuo kuluttajien ääni, heille ulkona laiduntava lehmä ilmentää eläinten hyvinvointia ja positiivista suhtautumista kotieläintuotteisiin. Olisiko meilläkin aika edistää laiduntamista aivan vapaaehtoisesti, odottamatta aina pakkokeinoja? Ja hyödyntää laiduntamisen etuja: liikuntaa peltopohjalla, luontaista ruohon syöntiä, hyvää sorkille ja koko lehmälle.

ÄlyNauta-hanke vieraili Ruotsissa Uumajan alueella viikolla 37 ja selvitimme, mitä tarkoittaa ruotsalaisten nautatilojen laiduntamisvelvoite. Tämä velvoite on ollut voimassa jo 80-luvulta, joten kaikkien nautojen laiduntaminen kesäisin kuuluu tilojen arkipäivään ja rutiineihin. Heille myös on tärkeää kuluttajien huomioiminen, eläinten hyvinvointi ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Nuori emäntä, kahden robotin tilalla, totesi meille iloisena: ”Jag älskar att beta.” On ymmärrettävää, että korkeatuotoksinen lehmä viihtyy kesällä paremmin viilennetyssä pihatossa, kumimatoilla ja pehmeällä parsipetillä, minkä lisäksi vesi ja rehu ovat aina saatavilla lähellä. Jospa me aloittaisimme laiduntamisen nuorkarjasta, hiehoista ja ummessa olevista lehmistä, sekin jo hivelisi silmää kesäisillä kylänraiteilla ajellessa. Uusi oppimisympäristömme tarjoaa hyvät mahdollisuudet kehittää ja edistää laiduntamiskäytänteitä, biotalouden pehmeitä arvoja.

Luova Kampus 2020-hanke on päättynyt 31.8.2022. Hankkeen konkreettisena tuloksena on hieno kotieläintuotannon oppimisympäristö Kannuksessa, joka palvelee monipuolisesti koulutusta sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Voit tehdä virtuaalikierroksen navetalla, joka löytyy kotisivulta www.kpedu.fi/navetta

Tulevia tutkimus- ja kehittämiskohteita uuden navettamme ympärillä ovat lietteestä separoidun kuivajakeen käyttö kuivikkeena, nautojen laiduntamisen edistäminen ja sitä kautta biodiversiteetin monipuolistaminen sekä toimet energian säästämiseen ja monipuoliseen energian tuottamiseen, kuten lämmön talteenotto ja aurinkoenergia. Lisäksi hankkeessa investoidut metsä- ja monitoimisimulaattorit sekä ravi- ja ratsastussimulaattorit mahdollistavat taloudelliset ja turvalliset oppimisympäristöt, mitkä edistävät kestävää kehitystä. Toiminnassa oleva, laadukkailla laitteilla varusteltu EduVet pieneläinvastaanotto on tuonut lisää palveluja lähelle, jolloin myös pienet lemmikkimme saavat hyvää hoitoa.

Maarit Kärki
kotieläintuotannon lehtori
Keski-Pohjanmaan Ammattiopisto

------------------------------------

Blogi nro 10:

Kiertotalous on täällä, mutta miten sen edistymistä mitataan?

Kasvanut ympäristötietoisuus ja kestävän kehityksen tavoitteet ovat viime vuosina nostaneet kiertotalousteeman esiin yhä voimakkaammin. Kiertotalouden eri toimintamallit kuten jakaminen, korjaaminen, uudelleenkäyttö ja kierrätys saavat erilaisia muotoja organisaation toimialan ja koon mukaan. Niinpä myös kiertotalouden määritelmät vaihtelevat ja usein niistä puuttuu konkreettisuus. Parhaiten tilannetta kuvaa ehkä Kirchherrin ja kumppaneiden vuonna 2017 tekemä selvitys, jossa he löysivät tutkimistaan 114 lähteestä 95 erilaista määritelmää kiertotaloudelle. Ennen kuin voidaan mitata pitäisi siis tietää, mitä ollaan mittaamassa.

Moniulotteinen ja laaja ilmiö vaatii tarkastelua useasta näkökulmasta. Erilaisilla indikaattoreilla pitää pystyä kuvaamaan muun muassa tuotantoa, kulutusta, jätteiden käsittelyä sekä taloudellisia näkökulmia kuten kiertotaloustoiminnan synnyttämiä työpaikkoja. Samalla mittaamisen pitäisi olla organisaatioille suhteellisen vaivatonta ja tulosten helposti tulkittavissa.

Koska olemassa oleva tilastotieto ei aina sovellu kiertotalouden mittaamiseen, tarvitaan myös uudenlaista tiedon keräämistä ja tilastollista luokittelua. Esimerkiksi monia kiertotalousratkaisuihin liittyviä päätöksiä ja toimenpiteitä tehdään kunta- ja seututasolla, mutta seuturajojen yli kulkevista materiaalivirroista ei ole saatavilla virallista tilastotietoa. Toisaalta kiertotaloustoiminta voi olla toimiala- ja yritysrajat ylittävää, jolloin sen tuottama hyöty ei tule esiin yksittäistä yritystä tai toimialaa tarkastelemalla.

Miksi mittaaminen sitten on tärkeää? Mittaaminen mahdollistaa muutoksen seurannan ja johtamisen. Mittaustulokset tukevat päätöksentekoa ja niiden perusteella organisaatiossa voidaan tehdä kehitystoimenpiteitä, joilla tehostetaan ja optimoidaan resurssien käyttöä. Kestävään kehitykseen ohjaavan sääntelyn ja lainsäädännön tiukentuessa uudet toimintatavat tukevat muutokseen sopeutumista ja parantavat organisaation kilpailukykyä. Maine vastuullisena toimijana myös lisää kuluttajien ja sijoittajien mielenkiintoa organisaatioita kohtaan ja vastuulliset sijoittajat vaativat investointiensa vastineeksi näyttöä tuloksista.

Useat organisaatiot, erilaiset verkostot ja konsultointifirmat tarjoavat menetelmiä, joilla organisaatioiden kiertotalouspotentiaalia ja -suorituskykyä voidaan mitata. Tuloksien vertailu edellyttää kuitenkin yhteisesti hyväksyttyjen määritelmien ja työkalujen tuottamista. Tähän haasteeseen pyrkii vastaamaan kansainvälinen standardisointiorganisaatio ISO. Toiveena on, että organisaatioiden kiertotalouden seuranta ja systemaattisempi edistäminen helpottuvat vuonna 2018 alkaneen standardisointityön valmistuessa.

Katja Ristiluoma
Biovalley Finland
Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

------------------------------------

Blogi nro 9:

Kokkolan suurteollisuus luonnon monimuotoisuutta edistämässä

Oletko koskaan miettinyt, miten kaikki elollinen ja eloton ympäristössämme on jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään? Tämä vuorovaikutus muodostaa verkon, jossa jokaisella, niin pienellä kuin isollakin, on oma paikkansa. Verkko, josta on katkennut lankoja, ei ole enää yhtä vahva kuin se oli ehjänä.

Biodiversiteetillä eli luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan kaikkea elollisessa luonnossa tapahtuvaa vaihtelua. Luonnon monimuotoisuus on oleellinen osa elinympäristöjemme toimintaa ja edellytys elämän jatkuvuudelle maapallolla. Monimuotoinen luonto tuottaa elämälle välttämättömiä palveluita, kuten puhdasta vettä ja ilmaa, sekä luonnosta saatavia tuotteita.

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen ja luontokadon pysäyttäminen koskettavat vahvasti myös Kokkolan suurteollisuutta. Kokkola Industrial Parkin KIP ympäristö- ja energiatyöryhmä käynnisti keväällä 2022 biodiversiteetin hallinnan kehittämisprojektin, jonka tavoitteena on lisätä KIP-alueen toimijoiden yleistä tietoisuutta luonnon monimuotoisuudesta ja sen hallintamahdollisuuksista suurteollisuusalueella. Projekti koostui koulutusosiosta ja työpajasta, jotka AFRY Management Consulting Oy toteutti.

Monipuolisessa koulutuksessa käytiin läpi yritysten biodiversiteettijohtamista, regulaatio- ja rahoituspuolen paineita, sekä ohjeita ja esimerkkejä biodiversiteettivaikutusten tunnistamiseksi ja raportoimiseksi. Työpajassa tunnistettiin KIP-alueen toimijoihin liittyviä biodiversiteettivaikutuksia ja pohdittiin, miten niitä voitaisiin mitata. Työpajan lopputuloksena todettiin, että KIP-alueen toimijoilla on mahdollisuus vaikuttaa kaikkiin biodiversiteettiä uhkaaviin juurisyihin, joita ovat maankäytön muutokset, saastuminen, ilmastonmuutos, luonnonvarojen ylihyödyntäminen, sekä haitalliset vieraslajit.

Työryhmä tulee jatkamaan biodiversiteettityötä KIP-alueella tämän vuoden aikana. KIP-alueen biodiversiteettityöhön liittyviä yhteisiä konkreettisia mahdollisuuksia jatkossa ovat esimerkiksi energiankäyttöön liittyvät yhteisratkaisut, kiertotalouden tehostaminen, seuranta- ja kehitystyö, sekä alueellinen biodiversiteettitiekartta. Yhteisen biodiversiteettityön lisäksi useat KIP-alueella toimivat yritykset edistävät biodiversiteettiä myös yrityskohtaisilla toimenpiteillä.

Kun mietitään toimia, joita meistä jokainen voi tehdä luontokadon hillitsemiseksi on tärkeä huomioida myös ilmastonäkökulma. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat toisiaan vahvistavia ilmiöitä ja niitä tulisi käsitellä sen takia yhdessä. Meidän jokaisen on tunnistettava vastuumme ja toimittava omalta osaltamme niin, että voimme yhdessä löytää ratkaisun ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumiseksi.

Emmi Kivioja & Virve Heikkinen

Emmi on kestävän kehityksen opiskelija, joka suoritti keväällä 2022 opintoihin liittyvän harjoittelujakson Kokkolan suurteollisuusalueyhdistyksen KIP Ympäristö- ja energiatyöryhmässä

Virve on KIP Ympäristö- ja energiatyöryhmän puheenjohtaja sekä ympäristöpäällikkö KIP Service Oy:ssä

--------------------------------

Blogi nro 8:

Opetustyössä tarvitaan entistä laaja-alaisempaa osaamista

Minulla on ollut ilo palata Centrialle kemian opettajaksi 10 vuoden projektitöiden jälkeen. Noina lähes kymmenenä vuotena yliopistokeskuksella olen saanut paljon lisäosaamista, jota voin nyt opetustyössäni hyödyntää; tietoja, taitoja, kontakteja ja olen pystynyt laajentamaan näkemystä koko kemian sektorista niin Keski-Pohjanmaalla kuin kansainvälisesti. Toki kymmenessä vuodessa koulutuskenttäkin on muuttunut, eikä pelkästään koronana takia, se on lähinnä kiihdyttänyt opetuksen suuntautumista joustavampaan ja entistä yksilöllisempään suuntaan. Opetustyössä(kin) tarvitaan siis entistä laaja-alaisempaa osaamista.

Joustavuutta opintoihin tuo Centriallakin käyttöön otettava Hyflex -opetusmalli, jota kehitetään yhdessä alueen koulutusorganisaatioiden kesken Anna Pulkkisen vetämässä MOOTTORI -hankkeessa. Hyflex tulee sanoista Hybrid Flexible ja tarkoittaa että opiskelija voi valita osallistuuko lähiopetukseen kampuksella tai samanaikaisesti verkon välityksellä vai opiskeleeko hän samat asiat itsenäisesti verkossa. Opettajalta tämä vaatii entistä tarkempaa suunnittelua, jotta erimuotoiset toteutukset ovat mahdollisia. Mallia sovelletaan kurssikohtaisesti niihin kursseihin, joihin malli soveltuu. Esimerkiksi kemian laboratorioharjoitustyöt tullaan jatkossakin tekemään laboratoriossa fyysisesti, ei etänä. Jään innolla odottelemaan MOOTTORI-hankkeen tuloksia ja kokemuksia mallin käyttöönotosta!

Nyt koulutuksen ja eritoten opettajan näkökulmasta olen saanut nauttia edelleen Biolaakson palveluista. Olen pystynyt hyödyntämään sekä Biolaakson projektipankin ja uutiskirjeen tietoja että Kokkola Material Weekiä (KMW) kurssieni toteutuksissa. Kokkola Material Week on erinomainen tilaisuus tutustuttaa opiskelijat eri alojen viimeisimpiin tutkimustuloksiin ja eri toimijoihin ja tuohan se tuntien sisältöihin vaihtelua. Opettajan näkökulmasta on ollut hienoa, että KMW:n ohjelmiin opiskelijat ovat voineet osallistua sekä paikan päällä että verkossa. Esimerkiksi monimuoto-opiskelijoilla ei välttämättä ole mahdollisuutta tulla paikan päälle, mutta verkon välityksellä hekin voivat osallistua. Samoin olen ollut iloinen, että ohjelmaa on voinut tarjota myös kansainvälisille opiskelijoille, sillä englanninkielistä ohjelmaa on ollut hyvin tarjolla.

Biolaakson projektipankista on myös ollut iso hyöty. Sen pohjalta opiskelijoille on ollut helppoa esitellä Keski-Pohjanmaalla olevien hankkeiden sekä hanketoimijoiden laajuutta ja monipuolisuutta. Saattaahan useampikin tämänhetkinen opiskelija työllistyä tulevaisuudessa johonkin hankkeeseen. Tämä vinkkinä myös hanketoimijoille, Centrialla on paljon niin suomenkielisissä kuin kansainvälisissä koulutusohjelmissa opiskelijoita, jotka voisivat vaikka opinnäytetyönään toteuttaa jonkin osion hankkeessa!

Tiina Aittola
Kemian opettaja, Centria-ammattikorkeakoulu

--------------------------------

Blogi nro 7:

Kiertotaloutta ei rakenneta ilman osaajia!

Kokkola Industrial Park (KIP) on toiminut jo vuosikymmeniä teollisen kiertotalouden edelläkävijänä ja suunnannäyttäjänä Suomessa, sekä Euroopassa. KIP:n tulevaisuuden visiona on olla alansa vastuullinen ja kehittyvä suunnannäyttäjä koko maailmassa.

KIP:n tavoitteena on tulla todelliseksi kiertotalouden edelläkävijäksi yhteistyössä kaikkien KIP:n ekosysteemiin kuuluvien toimijoiden kanssa. Kiertotaloudella on KIP:n alueella aito taloudellinen merkitys yritysten talouteen ja toimintaan. KIP alueen kiertotalouden ja teollisen synergian kehittymispotentiaali on edelleen merkittävä, mutta kehittyminen edellyttää kokonaisvaltaisemman ja konkreettisemman hiilineutraalin kiertotalousajattelun ja -osaamisen lisäämistä niin alueella kuin myös alueen oppilaitoksissa.

Alueella tunnistettuun osaamistarpeeseen vastattiin syksyn 2021 ja talven 2022 aikana Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän (Kpedu) ja KIP Servicen yhteisellä ”KIP:n uusi kiertotalousaika – Sanoista tekoihin! ”-koulutushankkeella. Hankkeessa luotiin monipuolinen koulutussisältö, joka tukee kemianalan siirtymistä hiilineutraaliin kiertotalouteen. Koulutuksella vahvistetaan myös Suomen kansallisia tavoitteita kiertotalouteen ja hiilineutraaliuteen siirtymisessä sekä samalla parannetaan KIP:n alueen kilpailukykyä.

Koulutussisällön tavoitteena on varmistaa, että alueelta löytyy kiertotalouden osaajia nyt ja tulevaisuudessa. Virtuaalinen koulutus sisältää muun muassa opetusvideoita, luettavaa aineistoa ja pelejä. Sama koulutussisältö mahdollistaa työssä olevien, opiskelijoiden ja opettajien osaamisen täydentämisen, jotta he voivat toimia entistä vahvemmin kiertotalouden mukaisesti sekä käyttää osaamistaan kiertotalouden edistämiseksi. Koulutuksella edistetään työntekijöiden jatkuvaa oppimista sekä vastataan ammatillisen oppimisen kiertotalousosaamisen nopeasti muuttuviin tarpeisiin.

Koulutussisältö pilotoitiin alkuvuoden 2022 aikana. Pilottiryhmässä oli mukana 120 henkilöä, jotka edustivat KIP:n alueen työntekijöitä, Kpedun opiskelijoita ja opettajia ja muita kiertotaloudesta kiinnostuneita. Koulutus koettiin hyväksi ja monipuoliseksi: erityisen kiinnostavana pidettiin konkreettisia esimerkkejä KIP-alueelta sekä digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia kiertotalouden edistäjänä. Koulutussisältöä myös muokattiin ryhmältä saadun palautteen perusteella. Kiertotalouskoulutus tulee jatkossa osaksi KIP:n alueen koulutustarjontaa. Koulutus soveltuu myös muille suurteollisuusalueille ja kiertotaloudesta kiinnostuneille. Hankkeessa kehitettiin koulutuksen rinnalle paikallisesti tarjottava Teollisuuden hiilineutraali kiertotalous -tutkinnonosa, jonka kaikki teollisuuden kiertotalouden työtehtävissä työskentelevät voivat suorittaa.

KIP:n uusi kiertotalousaika – Sanoista tekoihin! -koulutuspilottihankkeen rahoitti Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra.

KIP:n uusi kiertotalousaika – Sanoista tekoihin! -koulutuspilottihankkeen projektityhmä
Virve Heikkinen, Johanna Hylkilä, Jonas Sandlin ja Matthieu Guinard / KIP Service Oy
Sanna Tuukkanen, Sari Palosaari, Tanja Yli-Tokola, Teemu Mäkinen ja Jouko Keski-Oja / Kpedu

--------------------------------

Blogi nro 6:

Uusi näkökulma voi olla uusi mahdollisuus - myös biotaloudessa

Oletko koskaan ajatellut, miten asioiden tulisi olla että olisivat hyvin – ilman, että tarvitsisi ottaa huomioon taloudellisia, teknologisia tai muitakaan rajoitteita. Vai pohditko ehkä sittenkin elämän suuria kysymyksiä autuaan tietämättömänä siitä, että nykyinen ajattelutapa, teknologisen kehityksen aste tai taloudellisten resurssien rajallisuus asettavat ajatuksissamme usein jo valmiiksi ne rajat, joiden sisällä ratkaisujen tulee pysyä.

Hiilineutraalin ja fossiilittoman energian tarve on räjähtämässä käsiin maailmantilanteesta johtuen. Biokaasu, vaikka ei voikaan olla ainoa ratkaisu globaaliin energiatarpeeseen, vastaa erittäin hyvin tämän ajan haasteisiin. Kotimaisen alkutuotannon hallussa on merkittävä biokaasutuotantopotentiaali, n. 10 TWh, jonka hyödyntäminen perinteisin keinoin on kuitenkin vaikeaa. Raaka-aineen siirto on kustannustehotonta ja suurissa keskitetyissä laitoksissa arvoketju rakentuu alkutuottajan kannalta haastavaksi - lisäarvo syntyy yleensä vasta ketjun loppupäässä, johon raaka-aineen omistajan on vaikea päästä kiinni. Lisäksi nykyisellä teknologialla tilamittakaavan laitokset tuottavat pääosin vain sähköä ja lämpöä.

Mutta, miten asioiden siis tulisi olla, että olisivat hyvin.

Biokaasun tuotantoprosessi tiloilla on melko yksinkertainen. Raaka-aineita on pääosin kaksi, joiden määrä ja koostumus on lähes vakio. Kehitteillä on täysin uusi teknologia, jossa biokaasun tuotanto, puhdistus ja jalostus valmiiksi lopputuotteeksi voi tapahtua jo alkutuotantotilalla, jolloin kaikki kaasu voidaan keräillä ja jaella keskitetysti liikennepolttoaineena. Tällöin lisäarvo voi syntyä arvoketjun alkupäähän, alkutuottajalle ja raaka-aineen omistajalle. Kun varmistetaan, että alkutuottaja saa osansa syntyvästä lisäarvosta, investointipäätösten tekeminen on helpompaa. Kun investointikynnys madaltuu, merkittävä osa raakalietteestä saadaan prosessoinnin piiriin. Kun yhä enemmän raakalietettä saadaan prosessoinnin piiriin, saadaan biokaasutuotannon ohella merkittävät ilmasto- ja ympäristöhyödyt - täysin ilman eri kustannusta. Kun alkutuotannosta tulee “salonkikelpoinen”, kotimaisen tuotannon arvo markkinoilla nousee - luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.

Summa summarum - kunhan varmistetaan, että alkutuottaja ja raaka-aineen omistaja saa osansa syntyvästä lisäarvosta, biokaasuinvestointeja kyllä syntyy, mutta vain siten. Investointeja vauhdittamaan tarvitaan teknologista kehitystä ja uudenlaista ajattelua, josta esimerkkinä voisi mainita HABITUS-hankkeen. Siinä täysin uusi teknologinen ratkaisu mahdollistaa uudenlaisen arvoketjun syntymisen.

Siis, uusi näkökulma voi olla se uusi mahdollisuus – biotaloudessakin.

Veijo Hernesniemi, maitotilayrittäjä, Kannus
Ageragas Innovation Oy, biotalouden YAMK-opiskelija

--------------------------------

Blogi nro 5:

Miksi ja miten laskea hiilijalanjälki?

Hiljaa tapahtuvaa ilmaston muutosta on vaikea havaita, sillä yhden vuoden tai talven perusteella ei voi johtopäätöksiä vetää suuntaan tai toiseen. Menneen talven mahtavat lumikinokset saa toiset toteamaan, että se siitä ilmastonmuutoksesta, ja toiset taas muistuttamaan talvisateiden lisääntymisestä merkkinä muuttuvasta ilmastosta. Yhtä vaikea on havainnoida oman toiminnan tai organisaation kasvihuonekaasupäästöjä. Ne kun kirjaimellisesti katoavat näkymättöminä taivaan tuuliin. Niitä kuitenkin syntyy länsimaisen ihmisen arjessa jatkuvasti; lämmitetään asuntoa, matkustetaan ja kulutetaan milloin mitäkin ihan välttämätöntä. Hiilijalanjäljen laskenta on kehitetty tekemään nämä ”näkymättömät” kasvihuonekaasupäästöt näkyviksi ja konkreettisiksi. Kun asiaa voidaan mitata, myös sen kehitystä voidaan seurata ja asettaa tavoitteita.

Hiilijalanjäljen laskentaan ohjataan menetelmillä kuten Green House Gas Protocolla tai ISO 14 000- ryhmän standardeilla. Hiilijalanjäljen laskennassa rajataan ensin kokonaisuus, mille hiilijalanjälki lasketaan. Yleensä laskentaan otetaan mukaan vuoden aikana syntyneet kasvihuonepäästöt tai tuotteen koko elinkaari. Hiilijalanjälki voidaan laskea myös osaprosessille. Seuraavaksi rajataan suorat ja välilliset päästöt, jotka aiheutuvat rajatusta kokonaisuudesta. Tuotannollisessa toiminnassa suorat päästöt löytyvät piipun päästä, jolloin päästökuorma tulee mitata ja laskea itse. Kuluttajien suoria päästöjä ovat mm. oman auton käyttö tai kodin öljylämmitys. Suuri osa kuluttajien päästöistä on välillisiä päästöjä kuten sähkön tuotanto. Välilliset päästöt ovat niitä, joita ei itse aiheuta, mutta ne syntyvät käytettävän tuotteen tai palvelun tuotannossa. Hiilijalanjäljen laskentaan on tarjolla valmiita laskentapohjia (mm. Sykeen sivuilla), joilla kuka tahansa voi arvioida oman tai yrityksensä hiilijalanjäljen. Kuluttajan on helpoin käyttää laskureita kuten Sitran elämäntapatesti kun taas yritykset joutuvat usein ottamaan excelin kauniiseen käteen. Tarkemmissa yritysten laatimissa hiilijalanjälkilaskelmissa tarvitaan tietokantojen kertoimia selventämään vaikkapa hankintojen ilmastokuormaa. Toki myös konsulttiapua on saatavissa.

Hiilijalanjäljen laskennassa tavoitellaan jalanjäljen pienentämistä tai hiilineutraaliutta. Kun hiilijalanjäljen taso on selvitetty, aloitetaan sen pienentämiseen tähtäävät toimet kuten päästöttömään sähkön tuotantoon vaihtaminen tai yrityksen matkustamiseen tai hankintoihin liittyvien käytäntöjen muuttaminen. Etenkin liiketoiminnassa hiilijalanjäljen pienentämiseen tai hiilineutraaliuteen tähtäämisestä tai sen saavuttamisesta kannattaa viestiä niin sidosryhmille kuin asiakkaillekin. Imagohyödyn ja markkinoinnin merkitys voi olla suuri. Jatkuvasti laajentuva tietoisten kuluttajien joukko valitsee ilmastoystävällisimmän tuotteen tai palvelun.

Mira Hästbacka
Kirjoittaja työskentelee Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksella mm. Ekokampus-hankkeessa
ja on laskenut yliopistokeskuksen hiilijalanjäljen.

--------------------------------

Blogi nro 4:

Data tarjoaa mahdollisuuksia

Teollisissa vallankumouksissa yhtenä keskeisenä tekijänä on ollut teknologinen kehitys. Ensimmäisessä vallankumouksessa muun muassa höyrykone ja kehruu- ja kutomokoneet. Toisella kerralla esimerkiksi teräs- ja kemianteollisuuden teknologioiden tiedepohjainen kehittäminen. Kolmannessa vallankumouksessa oli vuorossa mikropiirien ja digitalisuuden esiinmarssi. Tämän päivän neljännessä teollisessa vallankumouksessa, niin kutsutussa teollisuus 4.0:ssa, suuressa roolissa ovat puolestaan esineiden internet, data, pilvilaskenta ja tekoäly.

Erittäin merkittävä digitalisaation mukanaan tuoma etu on tiedon keräämisen helpottuminen. Tietoa on mahdollista kerätä digitaalisessa toimintaympäristössä automaattisesti käytännössä kaikissa tuotannon vaiheissa aina raaka-aineen käsittelystä ja tuotantoprosessista asiakkaan toimitusketjuun. Dataa siis kertyy valtavasti. Keskeistä on, miten tätä kertyvää dataa hyödynnetään ja jatkojalostetaan.

Dataa voidaan käsitellä esimerkiksi tekoälyn avulla, jolloin voidaan etsiä erilaisia poikkeamia, korrelaatioita tai ennustaa tulevia tapahtumia. Eri lähteistä kertyvää dataa voidaan yhdistellä ja saada näin työkaluja teollisuuslaitoksen operoinnin tehostamiseen. Tekoälyn avulla voidaan esimerkiksi pyrkiä ennustamaan lopputuotteen laatua raaka-aineiden ominaisuuksien, tuotantolinjastolta kertyvän datan ja olosuhteiden avulla. Älykäs monitorointi yhdistettynä tekoälyratkaisuihin mahdollistaa parhaimmillaan ennakoivan reagoinnin jo ennen ongelmien realisoitumista. Isoja mahdollisuuksia toiminnan tehostamiseen voidaan saavuttaa myös esimerkiksi logistiikan optimoinnilla.

Mahdollisuuksia on lähes rajattomasti.

Uusien teknologisten ratkaisujen edessä yritysten on kuitenkin usein vaikea arvioida niiden hyödyllisyyttä. Datan käsittely ja analysointi ei tee tässä suhteessa poikkeusta. Datan hyödyntämisen mukanaan tuomat mahdollisuudet ja siihen liittyvien investointien tarve eivät ole vielä riittävästi teollisuusyritysten tiedossa.

Käsissä onkin eräänlainen kehämäinen syy ja seuraus -dilemma; muna vai kana. Toisaalta nyt tarvitaan yrityksiä, jotka ovat valmiita lähtemään kehittämään datan käsittelyyn ja tekoälyyn perustuvia ratkaisuja. Toisaalta yritykset haluaisivat esimerkkejä toimivista teollisuuden tekoälyratkaisuista ymmärtääkseen hyödyt ja mahdollisuudet paremmin, ennen omien investointien tekemistä.

TKI-organisaatioiden kanssa tehty hanketoiminta on yksi hyvä tapa yrityksille tutustua uusimpiin teknologisiin ratkaisuihin ja testata niitä matalalla kynnyksellä tutkimusyhteisön tuella.

Mikko Myllymäki
FT, tutkimuskoordinaattori
Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

-------------------------------

Blogi nro 3:

Fossiiliton tulevaisuus?

Ilmastokysymykset ovat viime vuosina olleet voimakkaasti myös tieteellisen tutkimuksen suunnannäyttäjänä. Energiatehokkuuden parantaminen, uudet vaihtoehtoiset polttoaineet ja toisaalta myös useiden yrityksien ilmoitukset siirtymisestä fossiilittoman tuotannon lisäämiseen ovat päivittäisiä keskusteluaiheita. Vetyä tullaan tarvitsemaan enenevässä määrin kemian teollisuudessa, mm. lannoitteiden valmistuksessa ja kemikaalituotannossa. Lisäksi keskeinen tulevaisuuden käyttökohde on vetypelkistys, jota jo hyödynnetään teollisesti mm. metallipulvereiden valmistuksessa.

Pitkällä aikavälillä energiantuotannon kestävät ratkaisut löytynevät vetyteknologiasta, ja vihreän vedyn tuottamisesta aurinkoenergiaan pohjautuvan valokatalyyttisen reaktion avulla. Tämä onkin eräs Oulun yliopiston vetyteknologian tutkimusalueista. Valitettavasti vihreän vedyn tuotanto sähköllä sitoo tällä hetkellä enemmän energiaa kuin sitä vapauttaa, ja tämän vuoksi tarvitsemme ns. siirtymävaiheen ratkaisuja vedyn tuotannolle.

Eräs potentiaalinen vaihtoehto on kokkolalaisen Hycamite TCD Technologies:n lanseeraama, pilotointivaiheessa oleva vedyntuotantoteknologia Kokkolan teollisuuspuistossa. Siinä metaania pilkotaan katalyyttisesti vedyksi ja kiinteäksi hiileksi. Teknologia on hiilidioksidivapaa, toisin kuin muut metaanipohjaiset vedyntuotantoteknologiat (kuten höyryreformointi tai kuivareformointi). Vedyn lisäksi prosessissa muodostuu hiiltä, jota voidaan hyödyntää mm. energianvarastoinnin sovelluksissa.

Professori Ulla Lassi
kirjoittaja on Oulun yliopiston soveltavan kemian professori Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa

Linkit:

https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/631531

---------------------------------

Blogi nro 2:

Kahdeksan puhelinta kymmenestä ei päädy kierrätykseen

Olen venyttänyt uuden älypuhelimen ostoa, vaikka vanhan akku on vedellyt viimeisiään jo vuoden päivät. Nyt on kuitenkin pakko luovuttaa. Koska uuden puhelimen käyttöönotossa on aina ongelmansa, päätyy vanha puhelin pöytälaatikkoon varmuuden vuoksi. Sinne se myös helposti jää, sillä arviolta noin kahdeksan puhelinta kymmenestä ei päädy kierrätykseen.

Älypuhelimen näyttö, akku, runko ja elektroniikka sisältävät yhteensä 40-80 eri materiaalia, joiden joukossa on useita arvometalleja ja kriittisiä raaka-aineita. Yhden noin 200 grammaa painavan älypuhelimen sisältämien mineraalien tuottamiseksi louhitaan noin 52 kg malmia. Kun Suomessa myydään vuosittain noin 2 miljoonaa älypuhelinta, on niiden valmistamiseksi siis louhittava noin 104 000 tonnia malmia.

Louhinnan tarvetta voidaan vähentää käyttämällä uusioraaka-aineita. Otetaan esimerkiksi kulta. Kittilän kultakaivoksessa louhitusta malmitonnista saadaan noin 3,5 grammaa kultaa, mikä riittää 350 älypuhelimen valmistukseen. Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen tutkimusryhmä on kehittänyt menetelmän, jolla elektroniikkajätteestä saadaan talteen esimerkiksi kuparia, kultaa ja harvinaisia maametalleja. Menetelmällä voidaan tuottaa tuhannesta kilogrammasta kierrätettyä piirilevymursketta noin 500 grammaa kultaa eli noin 50 000 älypuhelimen valmistukseen tarvittava määrä. Lisäksi prosessin metallituotannon hiilidioksidipäästöt ovat vain kymmenesosa maankuoresta louhittuihin metalleihin verrattuna.

Yksittäisen puhelimen sisältämien metallien määrä on kuitenkin hyvin pieni eikä kaikkia metalleja saada välttämättä talteen. Yhden puhelimen raaka-aineiden rahallinen arvo onkin vain noin 1 euro. Kierrätettävää materiaalia tarvitaan siis valtavia määriä, jotta kierrätys olisi taloudellisesti kannattavaa. Älypuhelinten ja muiden ICT-laitteiden määrän jatkuvasti kasvaessa ei tehokkaallakaan kierrätyksellä saada katettua kasvavaa metallien tarvetta. Kun myös vihreä energiasiirtymä tarvitsee osittain samoja raaka-aineita, on selvää, että kierrätyksen tehostamisen lisäksi on vähennettävä kulutusta ja pidennettävä tuotteiden käyttöikää.
Älypuhelinten kohdalla tuotteen käyttöiän pidentäminen myös vähentää sen vuosittaisia kasvihuonekaasupäästöjä, sillä noin 80 % älypuhelimen elinkaaripäästöistöistä syntyy raaka-aineiden hankinnasta ja tuotteen valmistuksesta. Mitä pidempään älypuhelin tai sen komponentit pysyvät käytössä, sitä pienemmät ovat sen aiheuttamat ympäristö- ja ilmastovaikutukset.

Katja Ristiluoma
Biovalley Finland
Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Lähteet:
Eerola, T. (toim.), Eilu, P. (toim.), Hanski, J., Horn, S., Judl, J., Karhu, M., Kivikytö-Reponen, P., Lintinen, P. & Långbacka, B. 2021. Digitalisaatio ja luonnonvarat. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimustyöraportti 53/2021.

Judl, J., Horn, S., Pesu, J., Savolainen, H. & Kautto, P. 2020. ICT-päätelaitteisiin liittyvät materiaali-, energia- ja ilmastokysymykset. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 12/2020.

--------------------------

Blogi nro 1:

Keski-Pohjanmaan biotalous tilastoissa

Blogisarja pureutuu Keski-Pohjanmaan biotalouteen monesta eri näkökulmasta. Aivan aluksi on hyvä katsoa kokonaisuutta tilastojen tuella. Esitys on poukkoileva, sillä uusimmat luvut ovat Luonnonvarakeskuksen tietokannoista (vuosi 2020, työllisyysluvut ennakkotietoja), osa on vanhempia (vuosilta 2018 ja 2021) maakunnallisia erillisajoja (Lehtoviita 2016, Lehtoviita & Tenhola 2021), osa maakuntien keskiarvoja ja osa kuvastaa ajallista muutosta.

Biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja. Vuonna 2020 Suomen biotalouden arvonlisäys oli yli 24 miljardia euroa (11,8 % maan arvonlisäyksestä). Biotalouden suurimat alat olivat metsä (3,8 % Suomesta), rakentaminen (2,3 %) ja elintarvikesektori (2,2 %). Ennakkotiedon mukaan biotalouden työllisiä oli 294 000 (11 % Suomen työllisistä).

Vuonna 2018 Keski-Pohjanmaan arvonlisäys oli 2267 miljoonaa euroa, josta biotalous toi 315 Meur (14 %). Vuonna 2012 biotalouden osuus oli 15 %.

Keski-Pohjanmaan metsäbiotalouden osuus (30 % vuonna 2018) maakunnan biotaloudesta on vahvistunut, sillä vuonna 2012 metsien osuus jäi viidennekseen. Absoluuttisin luvuin Keski-Pohjanmaan metsäbiotalous on useilla mittareilla manner-Suomen pienin toimija. Tähän vaikuttaa paitsi maakunnan pienuus myös massa- ja paperiteollisuuden vähäisyys. Keski-Pohjanmaan metsäbiotalouden suhteellinen merkitys (4,2 % maakunnan arvonlisäyksestä) oli hieman maakuntien keskiarvon (4,7 %) alapuolella. Työllisten osuus 3,2 % oli silti maakuntien keskiarvon (2,7 %) yläpuolella. (Lehtoviita & Tenhola 2021, 119–121).

Keski-Pohjanmaan metsäbiotalouden alatoimialoista suurin on metsänhoito (39 milj. euroa), joka toi 41 % arvonlisäyksestä. Muutos on ollut nopeaa, sillä vuodesta 2011 arvonlisäys on kasvanut 17 miljoonaa euroa (78 %). Puutuotteet (27 milj. euroa, 29 % maakunnan metsäbiotaloudesta) on supistunut vuodesta 2011 peräti 11 miljoonalla eurolla. Osuudet vaihtelevat suuresti vuosittain muun muassa suhdanteiden takia. Työllisten osuudessa (58 %) puutuotteet ovat metsäbiotalouden selkeä johtaja. Työpaikkojen painottaminen johtaa erilaiseen ymmärrykseen (ja ehkä myös politiikkaan) kuin rahavirtojen seuraaminen, mutta lopulta kannolta vientiin johtavan arvoketjun yhteiskehittäminen on kaikkien etu.

Jouni Kaipainen
KTT, yliopistotutkija
Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Kirjallisuus

Lehtoviita, J. (2016) Biotalous maakunnissa. Tapion raportteja nro 8. Tapio Oy: Helsinki.

Lehtoviita, J & T. Tenhola (2021) Metsäbiotalouden arvoketjut maakunnissa. Tapion raportteja nro 47. Tapio Oy: Helsinki.