Millaista kehittämistä Keski-Pohjanmaan bio- ja kiertotalouden aloilla halutaan?

Blogi nro 1/2023

Kiertotaloudessa olennaista on irtautuminen suoraviivaisesti etenevistä logiikkamalleista, sillä välituotteiden, sivuvirtojen ja jätteiden uudelleenkäyttö vaatii järjestelmänäkökulman hyväksymistä. Myös biotalouden mukaiset luonnonkierrot päätyvät lopulta käyttämään kaiken uudestaan erilaisissa ekosysteemeissä.

Markkinataloudessa voittomotiivi ohjaa yritysten toimintaa ja yhden sidosryhmän etu menee muiden edelle. Hieman laajempi yhteiskuntavastuu saa yritykset soveltamaan korvaamiseen perustuvaa järjestelmää. Tällöinkin toimitaan tehokkuus edellä, mutta mukaan tulee myös yhteiskunnallinen työnjako. Jokainen yritys tekee sitä, missä se on paras ja maksaa aiheuttamistaan haitoista (ulkoisvaikutuksista kuten saastuminen) jollekin toiselle toimijalle, joka organisoi vastaavan suojelutoimen jossain muualla. Hyvä sijoitetun pääoman tuotto (ROI) voi korvata heikon ympäristövastuun (ESG-mittari tms.).

Toinen ajattelutapa lähtee siitä, että kehittäminen on sekä moniulotteista että monen sidosryhmän kanssa tapahtuvaa toimintaa. Kaikkien sidosryhmien (työntekijät, alihankkijat, raaka-aineen tuottajat ym.) on saatava organisaation toiminnasta markkinahinnan päälle jotakin ylimääräistä itselleen, jotta toiminta on pitkällä tähtäyksellä yhteiskunnallisesti ja ekologisesti kestävää.

Monen sidosryhmän huomioon ottaminen johtaa usein tilanteeseen, jossa jokaiselle ulottuvuudelle on saatava tietty minimimäärä hyötyä ennen kuin toiminta on kestävää. Jos tavoitteeseen ei päästä, tekemisen lopputulos (yhteiskunnallinen vaikuttavuus) painuu nollaan. Kombinatorinen logiikka perustuu kertolaskuun. Tilanne on vastaava kuin Horizon-tukirahahakemuksessa, jossa yhden osa-alueen kynnystason alle jääminen johtaa hakemuksen hylkäämiseen.

Mitä kombinatorinen logiikka voisi tarkoittaa käytännössä? Tuulivoimalan rakentajayhtiön tulisi huolehtia siitä, että valtakunnan verkkoon johtavien liittymäjohtojen takia maita menettävät saavat pakkolunastusta paremman korvauksen hankkeessa mukanaolosta. Tämä ei ole utopiaa, sillä Saksassa tällainen on Fraunhofer-instituutin tutkijan mukaan ollut arkea jo kauan. Vastaavasti elintarvikeketjussa pitäisi katsoa, että maatalous, jalostusporras ja muut osalliset saavat riittävästi korvauksia, jotta arvoketjun tulevaisuus voidaan turvata. Suuret teolliset toimijat voisivat vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vastuullisesti suosimalla vasta kehittyviä hajautettuja energiajärjestelmiä niiden alkutaipaleella – teollisen mittakaavan saavutettuaan hiilijalanjälkeä pienentävät innovaatiot pärjäävät jo omillaan.

Jouni Kaipainen
KTT, yliopistotutkija
Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Kirjallisuus:

Knowles, J & B. T. Hunsaker (2022) The new math of multistakeholderism. MIT Sloan Management Review. Reprint # 64228.