Luonnonvarakeskus Luke

METSO-hankkeet ovat lisänneet metsä- ja ympäristöalan toimijoiden yhteistyötä ja osaamista

Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja maa- ja metsätalousministeriön tiedote

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn tutkimus- ja kehittämishankkeet ovat niistä tehdyn vaikuttavuusarvioinnin mukaan parantaneet edellytyksiä luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle. Hankkeet ovat metsä- ja ympäristöalan toimijoiden mukaan tuottaneet käytännönläheistä tietoa sekä parantaneet osaamista ja yhteistyötä.

METSO-ohjelma tunnetaan erityisesti korvausta vastaan tehdyistä vapaaehtoisista metsiensuojelupäätöksistä, mutta se sisältää myös tutkimus- ja kehittämishankkeita sekä muita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on pysäyttää metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. Ohjelma käynnistyi vuonna 2008 ja jatkuu vuoden 2025 loppuun.

Arvio ohjelman hanketoiminnan vaikuttavuudesta perustuu kyselytutkimukseen, johon vastasi 99 metsä- ja ympäristöalan toimijaa. Arvioinnin kohteina oli yhteensä 48 vuosina 2009–2017 toiminutta tutkimus- ja kehittämishanketta, jotka koskivat muun muassa luonnonhoidon menetelmien kehittämistä, uhanalaisten metsälajien turvaamista ja paikallistason yhteistoimintaa.

Tutkimus- ja kehittämishankkeiden tuottama tieto on ollut vastaajien mukaan tärkeää monimuotoisuuden turvaamisessa. Käytännönläheisen tiedon nähtiin esimerkiksi edistäneen yhteistyötä metsänomistajien ja metsä- ja ympäristöammattilaisten välillä, kehittäneen luonnonhoidon toteutusmenetelmiä sekä muuttaneen asenneilmapiiriä myönteisemmäksi monimuotoisuuden turvaamista kohtaan.

”METSO-hankkeissa näkökulman tuleekin olla käytännönläheinen ja mukana on hyvä olla mahdollisimman laaja kirjo alan toimijoita ja metsänomistajia. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen tarvitaan useita lähestymistapoja ja kattava paletti keinoja, minkä takia tutkimus- ja kehittämishankkeet ovat vastaisuudessakin tärkeä osa ohjelman toteutusta”, toteaa neuvotteleva virkamies Ville Schildt maa- ja metsätalousministeriöstä.

Tuloksista hyötyä myös tulevaisuudessa

Haasteena on saada tutkimus- ja kehittämishankkeiden tulokset käyttöön myös hankkeiden toiminta-alueen ulkopuolella ja niiden päätyttyä. Parhaiten tässä onnistutaan, kun hankkeen sisältö ja tavoitteet pohjautuvat toimijoiden konkreettisiin tietotarpeisiin. Myös koulutuksella ja tehokkaalla viestinnällä voidaan lisätä uuden tiedon ja hyvien käytäntöjen leviämistä ja omaksumista.

”Esimerkiksi riistan elinmahdollisuuksia parantavan metsänhoidon hankkeista on muodostunut toisiaan tukevien hankkeiden jatkumo, jossa on sekä kehitetty käytännön menetelmiä että välitetty tietoa riistametsänhoidosta metsänomistajille”, kertoo tutkija Susanna Anttila Suomen ympäristökeskuksesta.

Hankkeiden vaikuttavuutta voitaisiin arvioinnin mukaan parantaa varmistamalla, että tuloksista syntyy pysyviä tuotteita, kuten ohjeita ja oppaita tai metsäluonnonhoidon maastomallikohteita. Hankkeissa tuotetun tiedon on oltava helposti saatavilla verkkosivuilla.

METSO-hanketoiminnan vaikuttavuusarvioinnin rahoitti maa- ja metsätalousministeriö ja sen toteuttivat Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus. Hankkeita koskeva vaikuttavuusarviointi on osa koko METSO-ohjelman kattavaa väliarviointia, joka valmistuu myöhemmin syksyllä.

 

Vastaajien arvio METSO-hankkeiden tuottaman tiedon merkityksestä monimuotoisuuden turvaamisen käytännön toteuttamiselle.

Linkki raporttiin:

METSO-ohjelman tutkimus- ja kehittämishankkeiden vaikuttavuus

METSO-hankkeet ovat käytännön monimuotoisuuskysymysten äärellä. Kuvassa Metsävara-Zonation-hankkeen retkeilyllä tutustutaan arvokkaiden metsäkohteiden paikkatietoaineistoon Lahdessa vuonna 2013. Kuva Kimmo Syrjänen/Suomen ympäristökeskus.

Artikkeli METSO-hankkeet ovat lisänneet metsä- ja ympäristöalan toimijoiden yhteistyötä ja osaamista julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Väitös: Energia kasvattaa mutta myös rasvoittaa sonneja

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan energiansaannin lisääminen on yksi keino lyhentää maitorotuisten sonnien kasvatusaikaa. Samalla ruhojen rasvoittuminen kuitenkin lisääntyy. Toisaalta sonnit sopeutuvat erilaisiin ruokintoihin ilman suuria vaikutuksia tuotantotuloksiin. Tämä tuo joustoa ruokintastrategioiden valintaan ja mahdollistaa paremmin rehujen saatavuuden ja hintojen huomioon ottamisen ruokinnassa.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) ulkopuolinen tutkija, MMM Katariina Manni selvitti väitöskirjatyössään energiansaannin vaikutusta maitorotuisten sonnien tuotantotuloksiin, erityisesti kasvuun, rehun hyväksikäyttöön, ruhon rasvoittumiseen ja lihan laatuun. Työssä etsittiin ruokintavaihtoehtoja, joilla voidaan tuottaa painavia mutta vähärasvaisia ruhoja heikentämättä lihan syöntilaatua. Tavoitteena oli tasainen, nopeutuva tai hidastuva kasvu hyvälaatuiseen nurmisäilörehuun ja ohraan perustuvilla ruokinnoilla.

Energiansaantia säädeltiin rajoittamalla väkirehun tai kokonaiskuiva-aineen syöntiä joko jaksoittain tai koko kasvatuskauden ajan. Kolmessa eri kokeessa tutkittiin ruokintojen vaikutusta sonnien tuotantotuloksiin ja ensimmäisessä kokeessa myös lihan laatuun.

– Energiansaannin lisääminen on yksi keino nopeuttaa maitorotuisten sonnien kasvua ja lyhentää kasvatusaikaa, mutta samalla ruhojen rasvoittuminen lisääntyy, Katariina Manni toteaa.

Energiansaannin rajoitus tai sen jaksottaminen ei vaikuttanut keskimääräiseen rehun hyväksikäyttöön. Koska ruokinnan rajoitus ei tuonut muitakaan lisähyötyjä, vapaa säilörehuruokinta täydennettynä väkirehulla osoittautui tehokkaimmaksi tavaksi tuottaa naudanlihaa, toteaa Manni. Erilaiset ruokintastrategiat eivät vaikuttaneet merkittävästi lihan laatuun.

– Tämä kertoo siitä, että käytäntöön soveltuvilla ruokinnoilla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa lihan laatuun, Manni sanoo.

– Tutkimus osoittaa, että sonnit sopeutuvat erilaisille ruokinnoille ilman suuria vaikutuksia tuotantotuloksiin, kun hyvälaatuista säilörehua on vapaasti saatavilla. Tämä tuo joustoa ruokintastrategioiden valintaan, mikä mahdollistaa rehujen saatavuuden ja hintojen huomioon ottamisen osana ruokinnan suunnittelua.  Tästä voi olla taloudellista hyötyä naudanlihantuotannolle.

MMM Katariina Manni esittää väitöskirjansa Restricted energy intake strategies for growing and finishing dairy bulls offered grass silage-based diets julkisesti tarkastettavaksi Helsingin yliopistossa perjantaina 28.9.2018 klo 12.00 (Helsingin yliopisto, C-rakennus, Sali K110, Latokartanonkaari 5, Helsinki). Vastaväittäjänä toimii yliopistonlehtori Darren Juniper (Readingin yliopisto, UK) ja kustoksena professori Aila Vanhatalo (Helsingin yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.

Väittelijä työskentelee lehtorina Hämeen ammattikorkeakoulussa. Väitöksen alana on kotieläintiede.

Artikkeli Väitös: Energia kasvattaa mutta myös rasvoittaa sonneja julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Tähtäimessä vieläkin parempi puutuote

Suurimuotoinen puurakentaminen vaatii uudenlaista osaamista. Miten pidämme huolen siitä, että puusta rakennetaan aina myös laadukkaasti?

Puuinfon, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen metsäkeskuksen 20.9.2018 järjestämässä Parempi Puutuote -seminaarissa pohditaan, missä ovat puurakentamisen laadun pullonkaulat ja kuinka rakentamisen laatuun voidaan vaikuttaa.

Seminaarissa kuullaan suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksiä suunnittelun merkityksestä rakennusalalla sekä rakennusalan koulutuksen tilanteesta ja näkymistä. Lisäksi esitellään keskieurooppalaisia toimintamalleja ja keskustellaan tämän pohjalta, millaiselle täydennyskoulutukselle kotimaan yrityksissä olisi eniten tarvetta. Seminaari järjestetään yhdessä Suomen näyttävimmistä moderneista puurakennuksista, Lahden Sibeliustalossa.

Tämä puukerrostalon yksiö on matkalla asennettavaksi. Mutta onko määränpäässä kaikki kunnossa? Kuva: Tarmo Räty, Luke.

Päivän päätteeksi tutustutaan Lahden ammattikorkeakoulun (LAMK) uuteen NiemiCampukseen.

– Seminaari on tarkoitettu niille puuelementtien ja -komponenttien sekä puurakennusten valmistajille, jotka haluavat palvella rakennusteollisuutta tehokkaasti ja parantaa omaa tuottavuuttaan, kertoo Luken erikoistutkija Tarmo Räty.

Kansainväliset asiantuntijat tuovat eväitä Keski-Euroopasta

Seminaarin kansainväliset asiantuntijat tulevat Sveitsistä ja Itävallasta, ja molemmat heistä korostavat uuden teknologian ja suunnittelun merkitystä puurakentamisessa.

– Perinteisen osaamisen yhdistäminen digitaalisiin työvälineisiin ja menetelmiin tarjoaa puutuoteollisuudelle hienon mahdollisuuden toteuttaa ainutlaatuisia projekteja luonnollisesta high-tech-raaka-aineesta, puusta, toteaa Martin Antemann, puuseppä ja diplomi-insinööri sveitsiläisestä Design-to-Production suunnittelutoimistosta.

Tilaisuuden toinen vieraileva asiantuntija on itävaltalainen rakentamisen 2D- ja 3D-esivalmistusjärjestelmiä kehittänyt Hans-Christian Obermayer puurakentamiseen erikoistuneesta yrityksestään Obermayer Holzkonstruktionen. Hän painottaa rakentamisen osaamista puurakenteiden suunnittelussa.

Seminaari on ilmainen, mutta osanottajamäärä rajattu, kielinä ovat englanti ja suomi. Euroopan maatalousrahasto on tukenut tilaisuuden järjestämistä.

Tilaisuuden ohjelma ja ilmoittautuminen.

Artikkeli Tähtäimessä vieläkin parempi puutuote julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Metsätalouden kannattavuudella meni hyvin vuonna 2017

Metsäteollisuuden hyvä suhdanne näkyi myös yksityismetsätalouden kannattavuudessa vuonna 2017. Yksityismetsien liiketulos nousi 126 euroon hehtaarilta eli lähes 17 prosenttia korkeammaksi kuin kymmenen edeltäneen vuoden keskiarvo. Puuntuotannon sijoitustuotto nousi yli kuuteen prosenttiin.

Yksityismetsätalouden liiketulos nousi 126 euroon hehtaarilta, koska hakkuut yksityismetsistä lisääntyivät ja pystykauppahinnat paranivat sekä investoinnit vähenivät. Tulos oli kaikkiaan 1 682 miljoonaa euroa, ja kasvua edellisvuodesta oli seitsemän prosenttia, kun rahanarvon muutos tehtiin elinkustannusindeksillä. Kymmenen edeltäneen vuoden keskiarvo ylitettiin 17 prosentilla, vaikka huippuvuodesta 2007 jäätiin selvästi jälkeen.

Kuva: Erkki Oksanen Etelä-Suomessa liiketulos yli kolme kertaa suurempi kuin Pohjois-Suomessa

Etelä-Suomessa yksityismetsätalouden liiketulos oli keskimäärin 165 euroa hehtaarilta. Paras tulos oli Kanta-Hämeessä, 245 euroa hehtaarilta. Pohjois-Suomessa eli Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa tulos oli keskimäärin 49 euroa hehtaarilta.

Etelä-Suomessa tulos parani kuusi prosenttia puunmyyntitulojen lisääntymisen takia. Pohjois-Suomessa nousu oli yli 16 prosenttia. Siellä tuloksen nousuun vaikuttivat myös  puuntuotannon investointien lasku ja tukien lisääntyminen.

– Suuret muutokset Pohjois-Suomessa selittyvät osin sillä, että tiedot työlajeista, tuista ja kokonaiskustannuksista tulevat tilastoihin eri aikaan, toteaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Esa Uotila.

Hänen mukaansa tuet tulevat tilastoon sitä mukaa kuin niitä on käytetty, mutta kustannukset tilastoidaan vasta sinä vuonna, kun hanke valmistuu.

Yksityismetsien liiketulos lasketaan vähentämällä kantorahatuloista ja tuista puuntuotannon investoinnit ja arvioidut hallinto- ynnä muut kulut.

Yksityismetsätalouden liiketulos suuralueittain 1991–2017. Kantohintojen nousu paransi puuntuotannon sijoitustuottoa

Puuntuotannon sijoitustuotto oli 6,4 prosenttia vuonna 2017. Edellisen kerran kantohintojen nousu vaikutti tuottoon selvästi positiivisesti vuonna 2010 vuoden 2009 syöksyn korjausliikkeessä. Nyt kantohintojen vaikutus tuottoon oli 2,1 prosenttiyksikköä. Puunmyyntitulot vaikuttivat sijoitustuottoon selvästi eniten, 4,0 prosenttiyksikköä. Puuston nettokasvu lisäsi tuottoa 0,8 prosenttiyksikköä ja valtion tuet 0,1 prosenttiyksikköä. Tuottoa vähensivät puuntuotannon kokonaiskustannukset 0,7 prosenttiyksiköllä. Edeltäneeseen kymmenvuotiskauteen verrattuna tuotto oli 3,9 prosenttiyksikköä suurempi.

– Ilman puun hintojen muutosta puuntuotannon tuotto pysyy vähän yli neljässä prosentissa, kertoo Uotila.

Tässä laskelmassa puun hintojen muutos vaikuttaa pystykauppahintojen ja metsien puumäärien perusteella laskettuun omaisuuden arvoon. Hintojen vaihtelu on heitellyt kokonaistuottoa vuosien varrella enimmillään noin 25 prosenttiyksikköä ylös ja parikymmentä alas.

Pystykauppahintojen ja puuston tilavuuden perusteella laskettu yksityismetsien arvo oli 45,5 miljardia euroa vuonna 2017.

Artikkeli Metsätalouden kannattavuudella meni hyvin vuonna 2017 julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Lasten maatalousnäyttely Mansikissa 6 000 hengen yleisöennätys

Viime lauantaina 8.9. lasten maatalousnäyttely Mansikki keräsi mahtavan 6 000 hengen ennätysyleisön Elonkiertoon Jokioisiin.

Mansikissa lapsille oli järjestetty monenlaista toimintaa ja elämyksiä. Kotieläimet, hyönteiset, puulajit, yrtit ja ympäristö tulivat tutuiksi

Tiedeteltoissa Luken tutkijat johdattelivat lapsia tieteen maailmaan.

Mansikin toimintaa Twitterissä

Kuva: Anneli Nuoranne Kuva: Anneli Nuoranne Kuva: Minna Pajunen Kuva: Anneli Nuoranne

 

Artikkeli Lasten maatalousnäyttely Mansikissa 6 000 hengen yleisöennätys julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Juurikäävän torjuntaan on kehitetty uusia menetelmiä

Suomen metsäkeskus ja Luonnonvarakeskus (Luke) ovat valmistelleet kustannustehokasta menetelmää juurikäävän torjunnan omavalvontaan. Menetelmässä hyödynnetään valokuvausta, pilvipalvelua ja sähköistä tiedonsiirtoa. Luke on myös pilotoinut männyn tyvitervastautipesäkkeiden saartamista juurikäävän kanssa kilpailevalla harmaaorvakkasienellä.

Juurikääpä on Suomessa ylivoimaisesti eniten havupuille tuhoja aiheuttava puiden lahottajasieni. Sen arvioidaan tuottavan vuosittain noin 50 miljoonan euron tappiot maamme metsätaloudelle. Suomen metsäkeskus ja Luke ovat kehittäneet uusia menetelmiä juurikäävän torjuntaan yhteistyöhankkeessa. Maa- ja metsätalousministeriö tukee hankkeen tulosten käytäntöön saattamista. Tehokkaat torjuntatoimet ovat avainasemassa juurikäävän leviämisen estämiseksi muuttuvassa ilmastossa.

Torjunnan laadun seurantaan sujuvuutta uusilla välineillä

Juurikäävän leviämistä torjutaan käsittelemällä tuoreet kannot hakkuun yhteydessä torjunta-aineella. Hakkuun toteuttajan tulee seurata torjunnan laatua omavalvonnan avulla.

Kehitystyön tavoitteena on ollut, että omavalvonta saadaan toteutettua mahdollisimman sujuvasti hakkuutyön yhteydessä ja että siinä hyödynnetään sähköistä tiedonsiirtoa.

Uudessa omavalvontamenetelmässä torjunta-aineella peitetyistä kannoista otetaan valokuvia älypuhelimella.

– Kuvat siirretään pilvipalvelimeen, jossa kuvista analysoidaan torjunta-aineen peittävyys. Tiedot tallentuvat palvelimeen ja ovat sieltä heti käytettävissä, kertoo projektipäällikkö Jorma Vierula Suomen metsäkeskuksesta.

Viisi korjuuyritystä testaa sovellusta alkavan syksyn aikana.

Toinen tiedonsiirto-ominaisuus, jossa peittävyystulokset tallennetaan mittasaksiin runkojen tarkastusmittauksen yhteydessä, on viimeistelyvaiheessa. Mittasaksista tulokset siirtyvät hakkuukoneelle ja edelleen sähköisesti urakoitsijalle ja urakanantajalle. Tässä menetelmässä hyödynnetään kansainvälistä StanFord 2010 -standardia, jota ollaan ottamassa käyttöön hakkuukoneissa.

Tautipesäkkeen saartaminen rajoittaa juurikäävän juuristolevintää

Luke on selvittänyt maastokokeilla, miten tyvitervastautipesäkkeiden leviämistä nuorissa männiköissä voi rajoittaa. Kokeessa on saarrettu pesäke käsittelemällä ympärillä olevat terveiden mäntyjen kannot harmaaorvakkasienellä, joka kilpailee juurikäävän kanssa. Lisäksi juurikäävän leviämistä saartorenkaan sisällä pyritään hidastamaan levittämällä sairaisiin kantoihin virusta, joka vähentää juurikäävän kasvua.

– Alustavien tulosten perusteella harmaaorvakka näytti levinneen suurimpaan osaan sillä käsiteltyjen puiden juurista. Sen sijaan kokeissa käytetty viruksen tartutusmenetelmä juurikääpään ei alustavien tulosten perusteella näyttäisi toimineen odotetusti ja menetelmä vaatii kehittämistä, kertoo tutkimusprofessori Jarkko Hantula Luonnonvarakeskuksesta.

Tähän mennessä saatujen tulosten perusteella juurikääpäpesäkkeen saarrostus harmaaorvakalla näyttäisi rajoittavan juurikäävän juuristolevintää tehokkaasti. Torjuntatulosta voitaneen parantaa, jos käsittely pesäkkeen ulkoreunalla tehdään yhden sijasta kahteen lähimpään terveen puun kantoon. Menetelmä sopii käytettäväksi erityisesti nuorten, alle 15-vuotiaiden, mäntyjen taimikoissa, joissa puiden välimatka on lyhyt ja myös juurikääpäpesäkkeet ovat pieniä. Pilottikokeet on perustettu kesällä 2016 ja lopulliset tulokset saadaan vuoden 2019 aikana.

Juurikäävän torjunnan kehitystyötä on tehty maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Juurikäävän torjunnan kehittämishankkeessa.

Artikkeli Juurikäävän torjuntaan on kehitetty uusia menetelmiä julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Vuoden 2017 viljasadosta riitti 500 miljoonaa kiloa vientiin

Syksyn 2017 viljasato oli 3,4 miljardia kiloa. Siitä käytettiin kotimaassa viime kesästä tähän kesään mennessä kolme miljardia kiloa. Ulkomaille vietiin lähinnä kauraa. Viljan varastot pienenivät hiukan.

Pääosa, eli noin kaksi miljardia kiloa Suomen viljasadosta, tuotettiin rehuksi kotieläimille.

– Myllyteollisuuden kautta ruokapöytiin päätyi vähän yli 400 miljoonaa kiloa viljaa. Mallas- ja muu viljateollisuus hyödynsivät yli 300 miljoonaa kiloa, kertoo yliaktuaari Anneli Partala Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Seuraavan vuoden kylvöihin varattiin noin 250 miljoonaa kiloa. Vientiä oli noin 500 miljoonaa kiloa.

Viennistä pääosa kauraa

Satovuonna 2017–2018 kauraa vietiin ulkomaille yli 330 miljoonaa kiloa. Lisäksi vehnää vietiin yli 90 miljoonaa kiloa ja ohraa lähes 80 miljoonaa kiloa.

Poikkeuksellisesti ruista ei tarvinnut tuoda, koska vuoden 2017 ruissato oli 2000-luvun suurin ja kattoi kotimaisen kulutuksen.

Ruista. (Kuva: Tapio Tuomela) Tulossa poikkeuksellinen viljavuosi

Viimeksi viljasato on alittanut määrällisesti kotimaisen käytön satovuonna 2010–2011. Tuolloin Suomessa oli viljaa varastoissa vuosien 2007–2009 hyvien viljasatojen ansiosta yli kaksi miljardia kiloa. Silloin viljan varastoja pienentäen viljaa riitti reilusti myös vientiin.

– Tuoreimman satoarvion mukaan syksyn 2018 viljasato on 2,7 miljardia kiloa. Se ei riitä tavanomaiseen kotimaisen viljan kulutukseen – noin kolmeen miljardiin kiloon, Partala jatkaa.

Teollisuuden ja kaupan viljavarastot ovat nyt keskimääräisen 450 miljoonan kilon suuruiset. Maatiloilla varastot tuskin ovat kovin suuret, sillä tämä syksy oli neljäs perättäinen, jolloin viljasato väheni.

Tilaston taustaa

Luken Tilastopalvelut seuraa kotimaisen viljan tuotantoa, käyttöä, kulutusta ja varastoja saatavilla olevien tilastotietojen pohjalta. Sekä viljatase- että maatilojen sadonkäyttötilasto kootaan satovuosittain. Viimeisimmät tilastot ovat arvioita satovuodelta 1.7.2017–30.6.2018. Tilastotiedot ovat saatavilla Luken stat.luke.fi-verkkopalvelusta. Myös Vilja-alan yhteistyöryhmä seuraa kuluvan satovuoden tilannetta neljä kertaa vuodessa verkkosivuillaan.

Artikkeli Vuoden 2017 viljasadosta riitti 500 miljoonaa kiloa vientiin julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Sää- ja ilmastoriskeihin voidaan varautua

Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus, Luonnonvarakeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Helsingin yliopiston Biotieteiden laitos:

Suuri osa Suomea lähivuosina uhkaavista sää- ja ilmastoriskeistä on hallittavissa hyvällä varautumisella. Tietämys riskeistä on nyt koottu yhteen Valtioneuvoston tilaamassa ”Sää- ja ilmastoriskien arviointi ja toimintamallit (SIETO)” -hankkeessa. Erityisesti infrastruktuuriin ja välittömästi vaaraa aiheuttaviin sääilmiöihin kuten tulviin ja myrskyihin voidaan kohtalaisen hyvin varautua. Lähivuosikymmeninä riskien arvioidaan kasvavan, mikä lisää varautumistarvetta. Tällöinkin muuttuviin sää- ja vesioloihin liittyviä riskejä on Suomen oloissa mahdollista hallita, jos taloudellinen kehitys on suotuisaa ja yhteiskunta pysyy vakaana.

Kesän 2018 kuivuus, helteet, metsäpalot ja rankkasateet muistuttivat siitä, että Suomessakin säähän liittyvät ilmiöt aiheuttavat mittavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Ilmastonmuutos myös muuttaa nykyisiä uhkia ja aiheuttaa vähitellen kehittyviä, uusia riskejä yhteiskunnalle, infrastruktuurille ja luonnolle.

– Muuttuvien riskien tehokas hallinta lisää ihmisten hyvinvointia ja turvallisuutta, korostaa SIETO-hankkeen koordinaattori, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Heikki Tuomenvirta.

Laadittu ilmastoriskiarvio luo perustan hankkeessa kehitetylle toimintamallille, jota ehdotetaan vastedes käytettäväksi. Toimintamalli auttaa päivittämään ilmastoriskiarviota säännöllisesti ja yhdistämään sen eri toimijoiden nykyisiin järjestelmiin, esimerkiksi pelastus- ja varautumissektorilla sekä alueellisissa riskiarvioissa. Se tukee myös kansallisen turvallisuusstrategian mukaista yleistä riskiarviota, joka ohjaa koko yhteiskunnan varautumista.

Tuholaisten ja tautien riskit vaikeasti arvioitavia

Vaikeasti arvioitavia ja hallittavia ovat epäsuorasti sää- ja ilmasto-oloihin liittyvät riskit, kuten taudit ja tuholaiset joista osa on vieraslajeja. Nämä riskit kohdistuvat ihmisten terveyteen, luontoympäristöön, maa- ja metsätalouteen sekä riista- ja kalatalouteen. Toinen vaikeasti arvioitava ja hallittava riskiluokka ovat muualta maailmasta välittyvät ilmastonmuutoksen vaikutukset. Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin esimerkiksi talouden toimijoihin ja kansainväliseen turvallisuuteen ja edelleen myös Suomen huoltovarmuuteen ja kokonaisturvallisuuteen.

Muuttuvat riskit eivät jakaudu tasaisesti. Vanhukset ovat huomattavasti haavoittuvampia helleaaltojen vaikutuksille kuin muu väestö, hyvätuloisilla on paremmat mahdollisuudet suojautua esimerkiksi ruoan hinnan nousulta kuin pienituloisilla, eikä luonnonvara-aloilla pienemmillä toimijoilla ole välttämättä mahdollisuutta ostaa vakuutusta suojaamaan taloudellisilta vahingoilta. Kuivuuden riski on suurin Etelä- ja Lounais-Suomessa, missä järviä on vähän, pohjavesiesiintymät pirstaloituneet ja vedenkäyttö suhteessa käytettäviin vesivaroihin suurin.

Toimintamalli tehostaa riskien hallintaa

Maailmanlaajuisesti sää- ja ilmastoriskien hallintaa on tarpeen kehittää yhtenäistämällä ja tehostamalla riskien arviointia. Toimintamallin peruspilarina on ajantasainen ja johdonmukaisesti koottava riskitieto, johon tarvitaan jatkuvaa tietoa ilmaston ja yhteiskunnan menneestä ja tulevasta kehityksestä. Toimintamallin avulla on tarkoitus tuottaa perustiedoista toimialakohtaisia riskiarvioita, jotka lopuksi yhdistetään kustannustehokkaasti kansalliseksi sää- ja ilmastoriskiarvioksi.

– Ehdotetun toimintamallin merkitys on siinä, että se tekee sää- ja ilmastoriskien arvioinnista nykyistä johdonmukaisemman ja antaa olennaista tietoa, jota voidaan huomioida yleisessä kansallisessa riskiarvioinnissa, toteaa toimintamallin kehitystä vetänyt Suomen ympäristökeskuksen professori Mikael Hilden.

Hanke toteuttaa Kansallista ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmaa, jonka keskeisenä tavoitteena on toimialakohtainen riskien hallinta.

– Ilmasto lämpenee niin nopeasti, että hillintätoimien lisäksi sen vaikutuksiin on välttämätöntä sopeutua vahvistamalla yhteiskunnan sietokykyä, sanoo hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toiminut Saara Lilja-Rothsten maa- ja metsätalousministeriöstä.

SIETO-hanke toteutettiin vuosien 2017–2018 aikana. Hanketta koordinoi Ilmatieteen laitos, joka vastasi riskianalyysin tekemisestä. Suomen ympäristökeskus vastasi toimintamallin kehittämisestä. Lisäksi hankkeeseen osallistuivat Luonnonvarakeskus (Luke), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Helsingin yliopiston Biotieteiden laitos.

Lisätietoja:

Riskianalyysi: Heikki Tuomenvirta
Toimintamalli: Mikael Hildén
Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma: Saara Lilja-Rothsten

Artikkeli Sää- ja ilmastoriskeihin voidaan varautua julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Suomi päihittää Ruotsin puukaupan seurannassa

Suomen ja Ruotsin yhteenlaskettu osuus EU:n metsäalasta ja hakkuista on liki kolmannes.

Silti puukaupan hintatilastointi on hyvin erilaista.

”Tilastojen laatu, kattavuus ja ajantasaisuus ovat Ruotsissa huonommalla tolalla kuin meillä”, toteaa johtava asiantuntija Martti Aarne Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Hänen mukaansa avoin, läpinäkyvä, maksuton ja helposti saatava tieto puun hinnoista on erittäin tärkeää puumarkkinoiden toiminnan kannalta. Meillä hintatietoja tarjoaa Luke ja Ruotsissa Skogsstyrelsen.

Mäntytukin hintakehitys Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Virossa (indeksi, 2006 = 100). Suomi: kantohinta, muut maat: tienvarsihinta. Lähde: Luke, Roundwood Markets in the Baltic Sea Region.

 

Aarnen mukaan Luken laatimat hintatilastot vievät voiton Ruotsin vastaavista monestakin syystä.

Ruotsissa hintatilastot julkaistaan neljännesvuosittain, meillä kuukausittain. Tämä takaa tietojen ajantasaisuuden.

Länsinaapuri on jaettu kolmeen puukaupan hinta-alueeseen, Suomi seitsemään. Suomen hintatilastot ovat siten alueellisesti edustavampia.

Ruotsissa tilastoidaan vain puukaupan tienvarsihintoja, meillä sekä tienvarsi- että kantohintoja.

Ruotsin tilastoinnin suurimpiin ongelmiin kuuluu se, että hankintakaupoiksi luetaan myös teollisuuden omista metsistä hankittu puu. Näille puuerille on hankalaa määrittää aitoa markkinahintaa.

Ruotsissa hintatilastot kattavat 15 prosenttia hakkuiden kokonaismäärästä. Meillä kattavuus on yli 90 prosenttia yksityismetsien puukaupoista.

”Ruotsin puumarkkinoiden tilastointijärjestelmä on hajanainen. Siellä ei ole metsäalasta ja markkinoista yhtä kattavaa tietoa kuin Suomessa”, Aarne kertoo.

Skogsstyrelsen toteaa itse, ettei puun hintatilastoja ole heillä tarkoitettu puumarkkinoiden seurantaan. Toisin on Suomessa.

Meillä puun hintatilastot ovat keskeinen tietolähde niin metsänomistajille kuin teollisuudellekin.

”Suora hintatietojen vertailu maittain on vaikeaa. Tämä johtuu muun muassa siitä, että puumarkkinoiden rakenne, puutavaralajien mitta- ja laatuvaatimukset, mittayksiköt ja valuutat ovat erilaisia ”, Aarne muistuttaa.

 

Teksti: Riitta Salo-Kauppinen
Sivun yläreunan kuva: Erkki Oksanen
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 10.9.2018
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Artikkeli Suomi päihittää Ruotsin puukaupan seurannassa julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Puun hintatilastoilla on kysyntää

Viime vuonna puu liikkui Suomen metsistä vauhdilla, kun metsäteollisuuden ostot yksityismetsistä ylsivät 43 miljoonaan kuutiometriin.

Tämä oli viisi prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Määrästä puolet oli kuitupuuta. Eniten ostettiin kuusitukkia ja mäntykuitupuuta.

Nämä tiedot käyvät ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) julkaisemasta tukin ja kuitupuun hintatilastosta, joka päivittyy kuukausittain ja vuosittain.

Lisäksi Luken sivujen kautta välittyy suppeampi Metsäteollisuus ry:n laatima viikkoseuranta, joka sisältää vain sen omien jäsenyritysten tietoja. Se ei ole varsinainen tilasto.

”Puolueeton, ajantasainen ja luotettava kaikkien osapuolien saatavilla oleva hintatieto on toimivien puumarkkinoiden perusta”, yliaktuaari Aarre Peltola kertoo.

Heikki Perttula Koskitukki oy:stä, Otto Halttunen metsänhoitoyhdistyksestä ja puun myyjä Aune  Oksanen tekemässä puukauppoja. (kuva: Erkki Oksanen)

Puun hintatilastot perustuvat puun ostajien ja myyjien tekemiin puukauppasopimuksiin.

Pääosan aineistoista kerää Metsäteollisuus ry, joka toimittaa jäsenyritystensä puukauppatiedot Lukelle. Lisäksi tilastoinnin piiriin kuuluvat metsänhoitoyhdistykset ja osa keskisuurista metsäteollisuusyrityksistä.

Hintatilastossa kerrotaan metsäteollisuuden yksityismetsistä ostaman puun määrät ja hinnat. Tilasto laaditaan puutavaralajeittain, kauppamuodoittain eli pysty- ja hankintakauppoina ja alueittain sekä vuodesta 2011 alkaen myös hakkuutavoittain.

”Tilaston luvut edustavat yli 90 prosenttia metsäteollisuuden yksityismetsistä ostaman puun määrästä. Ne ovat siten hyvin kattavia”, Peltola sanoo.

Puun hintatilastoja käyttävät samat yritykset, jotka tuottavat sinne tietoa. Lisäksi hintatieto kiinnostaa muun muassa yksityisiä metsänomistajia, metsäpalveluyrityksiä ja pankkeja. Luken hintatietoja luetaan myös metsäalan toimijoiden verkkopalveluista.

”Puun hintatiedot ovat Luken suosituin metsätilasto”, Peltola toteaa.

”Luke on ainoa taho Suomessa, joka tekee puukaupan hinnoista ja määristä virallista tilastointia”, kertoo ryhmäpäällikkö Esa Katajamäki.

”Suomen puukauppatilasto on maailman kärkeä tiedon tuottamisen nopeudessa, luotettavuudessa ja yksityiskohtaisuudessa”, Peltola kertoo.

Kuva: Erkki Oksanen

Tilaston parannusehdotuksia kuunnellaan Peltolan mukaan herkällä korvalla.

Hintatilastointia on ehdotettu kehitettäväksi muun muassa niin, että tilastoon otettaisiin mukaan myös kokorunkopuuhinnoittelu. Siinä katkonta ei vaikuta rungosta saatavaan hintaan.

Puukauppahinnat kirjataan puukauppasopimuksiin, joita pidetään parhaana puukaupan tilastointipisteenä.

Puukauppasopimuksista löytyy kuitenkin erilaisia ehdollisia eriä ja lisiä, mutta niitä ei pystytä sisällyttämään tilastoon.

Ehdollisten lisien toteutuminen ei ole varmaa kaupantekohetkellä, ja kauppaan liittyvät lisäehdot voivat olla myös hankalasti hinnoiteltavia.

Tilastoinnin muutoksia hidastaa toisaalta se, että uuden tiedon keruu voi edellyttää muutoksia yritysten metsäjärjestelmiin.

”Lukella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tilastoida hinnat sellaisinaan ja kertoa, mitä jää tilastoinnin ulkopuolelle. Puukaupan hinnoittelumenetelmien runsas kirjo tietysti vaikeuttaa tilastointia”, Peltola pohtii.

Teksti: Riitta Salo-Kauppinen
Sivun yläreunan kuva: Erkki Oksanen
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 10.9.2018
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Artikkeli Puun hintatilastoilla on kysyntää julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Suomiruokaa maailmalle? Katso asiantuntijoiden vinkkivideot elintarvikeviennin vauhdittamiseksi

Suomen elintarvikeviennissä on kasvunvaraa, mutta miten maailmanmarkkinoille pääsee. Viennin käynnistäminen voi vaatia pitkäjänteistä verkostoitumista ja systemaattista puurtamista tai onnenkantamoinen voi aukaista ovet maailmalle. Luonnonvarakeskuksen Arktisuus elintarvikeviennin kärkenä -hankkeen opasvideoilla kuulet seitsemän elintarvikealan yrityksen vinkit kansainvälistymiseen sekä miten Evira, Food from Finland ja Tulli voivat tukea yrityksiä viennissä.

Suomen elintarviketeollisuuden tuotannosta vain noin 15 prosenttia menee vientiin. Elintarvikevientimme oli vuonna 2017 noin 1,6 miljardia euroa. Tärkeimmät kohdemaat ovat naapurissa, mutta vienti on vauhdittunut myös Ranskaan ja Tanskaan. Viennin kärjessä ovat maitojalosteet, juomat, lihatuotteet sekä suklaa ja makeiset.

Harvoin vientitoiminnan aloittaminen on niin systemaattista kuin oppikirjoissa kerrotaan. Sattumallakin on sijansa. Tuotteiden vientimatka voi alkaa myös matkailuelinkeinon sivupolulta. ”Vientimarkkinoille siirtyminen vaatii joustavuutta ja kärsivällisyyttä. Suhdeverkoston ja ostajan luottamuksen saavuttaminen vaatii usein aikaa.” Luken tutkija Jaana Kotro sanoo.

Yrittäjät kokevat, että Suomessa on helppo saada tukea eri viranomaisilta ja monilta muilta tahoilta, niin markkinointiin kuin immateriaalioikeuksiin. Yrittäjät kehuvat myös julkisia kehittämishankkeita. Toisaalta tarvitaan apua myös kohdemarkkinoilta, jossa tunnetaan parhaiten vaikka paikallinen lainsäädäntö.

Villi luonto ja puhtaus ovat pohjolan brändi, ja monet yritykset korostavatkin markkinoinnissaan raaka-aineiden puhtautta, jäljitettävyyttä ja osaamista. Elintarvikevientiä suunnittelevien on oleellista tuntea omat vahvuutensa, ja tärkeintä on aito halu kasvaa ja kansainvälistyä.

Klikkaa linkkiä, ja tutustu seitsemään erilaiseen tapaan viedä Suomi-ruokaa maailmalle!

 

 

Artikkeli Suomiruokaa maailmalle? Katso asiantuntijoiden vinkkivideot elintarvikeviennin vauhdittamiseksi julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Metsänhoito- ja metsänparannustöihin kului yhteensä 234 miljoonaa euroa vuonna 2017

Metsänhoitotöihin kului Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastojen mukaan 211 miljoonaa euroa vuonna 2017. Summa oli aavistuksen verran edellisvuotista suurempi. Työlajeista taimikoiden hoito nieli eniten kustannuksia, ja siihen kului 58 miljoonaa euroa. Nuoren metsän hoidon kustannukset olivat 19 miljoonaa euroa. Metsien viljelyyn meni 48 miljoonaa euroa ja maan muokkaukseen 35 miljoonaa euroa.

Investoinnit metsänparannustöihin supistuivat lähes puoleen vuoden takaisesta.

– Kaikkiaan kunnostusojitukseen ja metsäteihin kului 23 miljoonaa euroa. Lasku johtui metsäteiden perusparannuksen vähentymisestä. Metsäteissä useampivuotisten hankkeiden jaksottuminen vaikuttaa siihen, minä vuonna tie kirjautuu tilastoon, kertoo yliaktuaari Aarre Peltola Lukesta.

Kuva: Erkki Oksanen. Hakkuupinta-ala 688 000 hehtaaria

Metsänkäyttöilmoitusten perusteella metsien hakkuupinta-alaksi arvioitiin 688 000 hehtaaria. Sellaisten hakkuiden, joissa harvennetaan puustoa tai poistetaan ylispuita, osuus pinta-alasta oli 73 prosenttia. Uudistamishakkuiden pinta-ala oli 176 000 hehtaaria. Tästä oli avohakkuita 144 000 hehtaaria. Metsän uudistamisessa avohakkuu oli selvästi luontaista uudistamista suositumpi menetelmä.

Maanmuokkauksen ja taimikonhoidon pinta-alat lähellä edellisvuotisia

Vuonna 2017 metsänviljelyala supistui viisi prosenttia edellisvuodesta päätyen 103 000 hehtaariin. Tästä noin kolme neljäsosaa istutettiin ja loppu kylvettiin. Istutuspinta-alasta (79 000 hehtaaria) uudistettiin kuuselle 67 prosenttia ja männylle 28 prosenttia. Koivun osuus istutuksista jäi viiteen prosenttiin. Metsän istutus oli lähes aina käsityötä. Kylväen uudistetaan yleensä männylle, ja kylvö tehdään useimmiten koneellisesti.

Sekä luontaisen että viljellen perustettavan taimikon kasvuolosuhteita voidaan parantaa maan muokkauksella.

– Vuonna 2017 maanmuokkausala ylsi 105 000 hehtaariin eli hieman suuremmaksi kuin vuosi sitten. Käytetyin menetelmä oli mätästys, jolla käsiteltiin kaksi kolmasosaa muokatusta alasta, Peltola jatkaa.

Taimikon ja nuoren metsän hoidossa pidetään huolta metsikön kyvystä tuottaa järeää ja arvokasta puuta. Taimikon varhaishoidon ja taimikonhoidon yhteenlaskettu pinta-ala – 146 000 hehtaaria – oli edellisvuoden tasolla. Tätä tehdään edelleen metsurityönä, sillä koneellisten menetelmien osuus jäi alle prosenttiin. Nuoren metsän hoidon pinta-ala päätyi 43 000 hehtaariin, ja määrä supistui edellisvuodesta kahdeksalla prosentilla.

Luken metsänhoito- ja metsänparannustöiden tilasto sisältää yksityisten, yhtiöiden ja valtion metsissä tehdyt työt. Tilastosta puuttuvat yksityisten metsänomistajien omissa metsissään täysin omatoimisesti tekemät työt, sillä sellaiset eivät välity tilastoon metsäpalveluja tarjoavilta yrityksiltä kerätystä aineistosta.

Artikkeli Metsänhoito- ja metsänparannustöihin kului yhteensä 234 miljoonaa euroa vuonna 2017 julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.