Luonnonvarakeskus Luke

Valkohäntäpeurojen määrä yhä voimakkaassa kasvussa

Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan Suomessa on noin 98 000 valkohäntäpeuraa (95 % luottamusväli 93100 – 103800). Kasvua edellisvuodesta on noin 13 prosenttia.

Suurimmat valkohäntäpeuratiheydet (yli 50 yksilöä/1000 ha) ovat Satakunnan (SA), Pohjois-Hämeen (PH), Etelä-Hämeen (EH) ja Varsinais-Suomen (VS) riistakeskusten raja-alueilla. Karttaan on rajattu Suomen riistakeskusalueet.

Tiheimmillään valkohäntäpeuroja on yli 50 tuhannella hehtaarilla Satakunnan, Pohjois- ja Etelä-Hämeen ja Varsinais-Suomen riistakeskusten raja-alueilla. Myös Uudenmaan riistakeskuksen alueella tiheydet ovat korkeita: suurimmillaan rannikon länsiosissa on yli 30 peuraa tuhannella hehtaarilla. Kaikkien edellä mainittujen riistakeskusalueiden keskimääräinen valkohäntäpeuratiheys on 17 peuraa tuhannella hehtaarilla.

Valkohäntäpeuran tiheys laskee kohti pohjoista. Rannikko-Pohjanmaan riistakeskusalueella tiheys on enää noin kuusi yksilöä tuhannella hehtaarilla ja sen ulkopuolella alle kolme yksilöä tuhannella hehtaarilla.

Valkohäntäpeura on alkujaan istutettu Suomeen 1930-luvun lopulla. Laji on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä ja talviruokinnasta. Paksu lumipeite heikentää valkohäntäpeuran mahdollisuuksia levittäytyä pohjoisessa.

Luonnonvarakeskus tuottaa riista- ja kalakantojen kestävän säätelyn edellyttämät kanta-arviot, ennusteet kantojen tilasta sekä säätelyn edellyttämät saalistilastot.

Artikkeli Valkohäntäpeurojen määrä yhä voimakkaassa kasvussa julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Konkari tutkii tulevaisuuden kalankasvatuksen tuottoisaksi

Luken Sininen biotalous -ohjelman tutkimuspäällikkö Jouni Vielma on kehittänyt kalankasvatusta pian kolmen vuosikymmenen ajan. Seuraavaksi hän haluaa kääntää kiertovesiviljelyn kannattavaksi.

Olet tutkinut kalankasvatusta jo lähes 30 vuoden ajan. Mikä alassa kiehtoo?

Tiedolle on yhteiskunnallinen tarve. Kalankasvatuksen ympäristöohjaus on Suomessa hyvin tiukkaa, eli yritykset saavat laitoksille luvat vain, jos niiden ympäristövaikutukset pysyvät pieninä. Samaan aikaan olemme lohikalatuotannossa kaukana omavaraisuudesta. Yritykset pystyvät kasvattamaan tuotantoaan vain, jos ympäristökuormitusta voidaan pienentää.

Tutkimuspäällikkö Jouni Vielma on oman alansa konkari mutta kiinnostusta alan kehittämiseen riittää yhä. Kuva: Emilia Kangasluoma. Ympäristökuormituksen pienentämiselle on siis Suomessa erityinen tarve. Mitä keinoja siihen on?

Vesiviljelyn ravinnekuormitusta pystytään pudottamaan rehuja kehittämällä enää noin 5–10 prosenttia, mutta kiertovesikavatuksella jopa 90. Se tuo aivan uusia mahdollisuuksia.

Lisäksi kiertovesikasvatuksen avulla tuotantoa voidaan lisätä mittavasti nykyisestä, jos toiminta pystytään pitämään kannattavana. Toistaiseksi laitokset ovat olleet Suomessa tappiollisia.

Uskon kyllä, että tilanne kääntyy. Kaksi suurta kiertovesilaitosta on aloittanut toimintansa viime vuosina, niistä viimeisin Varkaudessa alkuvuodesta. Nämä laitokset yksinään pyrkivät lisäämään suomalaisen lohikalan tuotantoa kolmanneksella. Siksi me teemme tutkimusta: jotta voimme olla avuksi, ja uudet, kalliit tekniikat saadaan kannattaviksi.

Mikä on tähän liittyen tärkein tutkimusprojektisi tällä hetkellä?

Koordinoin vesiviljelyn innovaatio-ohjelmaa, jossa on mukana sekä yrityksiä että isoja tutkimuslaitoksia kuten Suomen ympäristökeskus, Metsähallitus, Elintarviketurvallisuusvirasto ja Ilmatieteenlaitos.

Millaiset vesiviljelyn globaalit näkymät ovat?

Kasvatettujen kalojen, simpukoiden ja äyriäisten kysyntä kasvaa vauhdilla.

Tutkimusalueena rehujen kehittäminen on maailmanlaajuisesti todella tärkeää. Tuotantokustannuksista yli puolet syntyy rehusta. Rehulla on myös kuluttajan näkökulmasta suuri merkitys kalan ravitsemukselliselle laadulle, ja lisäksi rehun raaka-aikaneisiin liittyy erilaisia ja isojakin ympäristövaikutuksia.

Kaiken kaikkiaan maailmalla tutkitaan samoja teemoja kuin meilläkin. Ei tarvitse mennä Norjaa kauemmaksi nähdäkseen, että siellä satsataan vahvasti uusiin teknologioihin. Poikasten tuotanto siirtyy kiertovesikasvatukseen ja lohien jatkokasvatukselle etsitään tilaa avomereltä.

Norjassa tuotanto on satakertaista Suomeen nähden, ja siellä on tällä hetkellä isojakin ongelmia esimerkiksi lohitäin kanssa. Siksi koko tuotanto muuttuu todennäköisesti voimakkaasti lähiaikoina.

Pääseekö kalatalouden asiantuntija kalasta eroon vapaa-ajallaan?

En pääse, enkä haluaisikaan. Kalastan mökilläni Päijänteen saaressa ympäri vuoden. Yritän hankkia ruoaksi sitä, mitä vaimo pyytää. Pyrin pyydystämään monipuolisesti eri lajeja ja tehdä niistä hyvää safkaa: purkitan särkiä, savustan muikkuja.

Ei kaikki vapaa-aikani kuitenkaan ole kalaa. Seuraan jalkapalloa: veikkausliigaa, ykköstä ja muutakin sarjatasoa. Viimeksi matkustin Tukholmaan pelin perässä. Tulee vähän erikoinen olo, jos en ole viikkoon nähnyt jalkapalloa livenä.

Teksti: Solja Virkkunen

Artikkeli Konkari tutkii tulevaisuuden kalankasvatuksen tuottoisaksi julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Suurimmalla osalla viljelijöistä on ammatillinen koulutus

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tietojen mukaan yli 80 prosentilla viljelijöistä on jonkin alan ammatillinen koulutus. Noin 45 prosentilla on maatalousalan koulutus. Koulutetuimpia ovat sikatilojen viljelijät, joista yli 90 prosentilla on jonkin alan ammatillinen koulutus.

– Olemme aikaisemmin keränneet tietoa viljelijöiden maatalousalan koulutuksesta. Nyt pystyimme hyödyntämään Tilastokeskuksen koulutusrekisteriä eikä tietoa enää tarvinnut kysyä maatalouden rakennetutkimuksen yhteydessä. Samalla saimme käyttöömme kattavammat tiedot viljelijöiden koulutuksesta, kertoo yliaktuaari Jaana Kyyrä Lukesta.

Noin 30 prosenttia tilan hoidosta vastaavista henkilöistä on hankkinut tilan toimintaan liittyvää ammatillista koulutusta vuoden 2016 aikana. Ahkerimmin koulutuksessa ovat käyneet sikatilojen viljelijät.

Työvoiman käytöstä kysyttiin rakennetutkimuksessa

Maatalous- ja puutarhayritysten työvoiman käyttöä kysyttiin tiloilta talvella 2016–2017 maatalouden rakennetutkimuksen tiedonkeruun yhteydessä. Nyt julkaistavat tiedot ovat lopullisia.

Maa- ja puutarhatalous työllisti vuonna 2016 Suomessa noin 118 000 henkilöä. Heistä 47 200 oli viljelijöitä tai yhtymien osakkaita. Perheenjäseniä maa- ja puutarhataloudessa työskenteli noin 34 300. Vakituisesti palkattua työvoimaa tiloilla oli noin 4 200 henkilöä. Lyhytaikaista työvoimaa tiloilla työskenteli lähes 32 600 henkilöä. Luvut tarkentuivat hieman ylöspäin syksyllä 2017 julkaistuista ennakkotiedoista.

Viljelijöistä ja yhtymien osakkaista vajaat 60 prosenttia toimi päätoimisesti viljelijöinä. Päätoimisuuden asteessa ei ole tapahtunut muutosta vuodesta 2013, jolloin maa- ja puutarhatalouden työvoimaa tilastoitiin edellisen kerran.

Lypsykarjatalous on Suomessa maatalouden työllistävin tuotantosuunta. (kuva: Rodeo) Lypsykarjatalous on työllistävin tuotantosuunta

Vaikka suurin osa maa- ja puutarhatalouden työntekijöistä työskenteli viljanviljelyä päätuotantosuuntana harjoittavilla tiloilla, niin lypsykarjatiloilla tehtiin suurin työmäärä. Viljatiloilla työskenteli noin 31 000 työntekijää ja lypsykarjatiloilla vajaat 18 000. Lypsykarjatiloilla töitä tehtiin noin 22 000 henkilötyövuoden verran, kun taas viljatiloilla reilut 10 000 henkilötyövuotta. Yksi henkilötyövuosi on 1 800 tuntia.

– Lypsykarjatiloilla viljelijöiden ja yhtymien osakkaiden työmäärä on suuri. He tekivät vuoden aikana töitä keskimäärin 1,6 henkilötyövuoden verran. Sen sijaan perheenjäsenet ja vakituisesti palkatut työntekijät tekivät keskimäärin noin yhden henkilötyövuoden, Kyyrä toteaa.

Artikkeli Suurimmalla osalla viljelijöistä on ammatillinen koulutus julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Mikkelin Tiedepäivillä asiaa kestävästä luonnonvarojen käytöstä – entä kenestä Tieteenkesyttäjä 2018?

Kuinka hevosenlantaa voi hyödyntää energianlähteenä? Entä mitä puuhaavat hyönteismaailman hyvät, pahat ja rumat? Mikkelin Tiedepäivillä se kuullaan. Kaikille avoin seminaari käynnistää Tiedepäivien tapahtumasarjan 19.4. klo 12 Mikkelin yliopistokeskuksen auditoriossa.

Seminaarin aiheet käsittelevät kestävää luonnonvarataloutta yhteiskunnassa ja tulevaisuuden energianlähteitä.

– Kannattaa tulla kuulemaan, ohjelmassa on paikallisten asiantuntijoiden ajankohtaisia puheenvuoroja, ja tilaisuudessa kuullaan myös nuorten ajatuksia tulevaisuuden luonnonvarojen käytöstä, asiantuntija Ulla Jurvanen Mikkelin yliopistokeskuksesta kertoo.

Luonnonvarakeskus (Luke) nostaa Mikkelin tiedepäivillä esille sen, miten kestävä luonnonvaratalous yhteiskunnassa rakentuu tulevaisuudessa sekä millaisin keinoin voidaan tukea monimuotoista hyötyeliöstöä ja sen tuottamia ekosysteemipalveluja peltoviljelyssä. Lisäksi pohditaan, kuinka luomua voidaan hyödyntää matkailuyritysten liiketoiminnassa.

– Luonnon ja ihmisten tarpeiden oikeanlainen yhteensovittaminen on edellytys kestävälle kehitykselle. Siksi on tunnettava erilaiset ratkaisut ja vaikutusmekanismit, joilla voimme edistää kestävää biotaloutta sekä sen edellyttämiä muutoksia yhteiskunnassa, toteaa Luken johtava tutkija Pasi Rikkonen.

Seminaarin päätteeksi Mikkelin kaupunginjohtaja Timo Halonen julkistaa vuoden 2018 Tieteenkesyttäjän ja Tieteenkesyttäjä Juniorin.

Seminaarin jälkeen Tiedepäivät jatkuvat klo 16.30 yliopistokeskuksen auditoriossa professori Timo Honkelan luennolla ”Paikallisuus digimaailman vahvuutena”. Luento on kaikille avoin ja maksuton.

Tiedepäivät jatkuvat satutunti- ja villiyrttiteemoilla

Tiedepäivät jatkuvat 24.4. klo 9.30 Mikkelin seutukirjaston lastenosastolla. Tuolloin lapsilla ja lapsenmielisillä on mahdollisuus osallistua Tiedesatutunnille. Kansantieteilijä, dosentti Teppo Korhonen lukee elämästä entisaikaan ja kertoo oman lapsuutensa leikeistä.

Torstaina 26.4. klo 16.30–18 kirjastolla tutustutaan villiyrtteihin. Projektipäällikkö Birgitta Partanen kertoo villiinnyttävistä villiyrteistä ja yrttitutkija Bertalan Galambosi puhuu tutkimuksesta tuotannon tukena. Tilaisuuden aikana voi tutustua Kotikorven puutarhan yrtteihin.

Mikkelin yliopistokeskus, Luonnonvarakeskus, Mikkelin seutukirjasto ja Mikkelin lukio järjestävät Tiedepäivät yhteistyössä Mikkelin kaupungin kanssa. Tapahtuma järjestetään nyt kymmenettä kertaa ja tilaisuudet ovat kaikille avoimia ja maksuttomia.

 

Artikkeli Mikkelin Tiedepäivillä asiaa kestävästä luonnonvarojen käytöstä – entä kenestä Tieteenkesyttäjä 2018? julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Lapin poro- ja kalapäivillä työstetään elinkeinojen näkymiä 2030

Lapin poro- ja kalapäivät järjestetään 16.–17.5. Rovaniemellä. Päivillä käsitellään aiheita, jotka herättävät vahvoja mielipiteitä: lohi, lohen palauttaminen rakennettuihin vesiin, porotalouden kannattavuus, porolaitumet sekä poroon ja kalaan pohjautuva matkailu.

Esitelmien, kommenttipuheenvuorojen, keskustelujen ja päivät päättävän ryhmätyöskentelyn pohjalta työstetään Lapin poro- ja kalatalous 2030 -näkymät. Se suunnataan erityisesti poro- ja kalatalouden sekä näihin kytkeytyvien elinkeinojen kehittämisen ja päätöksenteon parissa työskenteleville.

Päivät alkavat kalateemalla. Miten vaelluskalojen palauttaminen rakennettuihin vesiin onnistuu? Miten vesivoimayhtiö osallistuu palauttamiseen? Miten vesivoimarakentamisen haittoja voidaan kompensoida? Eri näkökulmista aihepiiriä käsittelevät niin tutkijat, vesivoimayhtiöiden edustajat kuin ammatinharjoittajatkin.

Päivien toinen keskeinen teema on porotalouden kannattavuus ja porolaitumet. Mikä on tutkijoiden ja poronhoitajien näkemys laidunten tilaan ja mikä niitä kuluttaa? Miten maankäytön muutokset näkyvät Lapissa? Miten suurpedot ja poronhoito sopivat samalle alueelle? Millainen on hyvin menestyvä yritys?

Poro ja lohi ovat myös voimakkaassa nosteessa olevan Lapin matkailun kivijalkoja. Mitä hyvää ja mitä haittaa matkailun kasvu tuo poro- ja kalataloudelle?

Tapahtuma on tarkoitettu niin käytännön toimijoille, virkamiehille, päättäjille, opiskelijoille kuin tutkijoillekin.

Päivät järjestetään Rovaniemellä Arktikumin tiloissa. Ilmoittautuminen päättyy 26.4., linkki ohjelmaan ja ilmoittautumiseen.

Vuoden 2018 päivien järjestäjinä toimivat Luonnonvarakeskus (Luke), Kemijoki Oy, Paliskuntain yhdistys ja Metsähallitus.

Tapahtuma jatkaa ja kehittää perinteisten poropäivien vuosittaisia kokoontumisia.

Artikkeli Lapin poro- ja kalapäivillä työstetään elinkeinojen näkymiä 2030 julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

LUONNONTUOTEALA – raaka-aineet jalostukseen ja liiketoiminta kasvuun -seminaari Joensuussa

Millaisia ansainta- ja jalostusmahdollisuuksia tarjoaa nokkosen ja metsäsienten viljely tai pakurin ja kuusen kerkkien keruu? Muun muassa tätä pohditaan 17.4.2018 Joensuussa järjestettävässä tilaisuudessa, jossa nostetaan esille keinoja tarttua luonnontuotteiden keruuseen ja tuotantoon.

Lakkakäävän viljelyssä käytetään kasvualustana useimmiten lehtipuiden pölkkyjä tai kantoja.

Raaka-ainetarpeita ja -ketjua eri näkökulmista tarkastelevien alustuksien ohella tilaisuudessa keskustellaan keinoista parantaa luonnontuoteraaka-aineiden saatavuutta jalostavien yritysten käyttöön.

Mukana on luonnontuotteiden keruusta ja jalostuksesta kiinnostuneita henkilöitä ja yrityksiä sekä alan kehittämisestä kiinnostuneita tahoja.

Tilaisuuden järjestää luonnontuotealan koordinaatiohanke LUMOA (Luonnontuotteet monipuolistuvissa arvoverkoissa).

– Hanke aktivoi luonnontuotealan kehittämistyötä, nostaa esille uusia hanketarpeita, tukee alan innovaatiotoimintaa ja välittää hankkeiden tuloksia alan toimijoille ja sidosryhmille, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtava tutkija Mikko Kurttila.

LUMOA-hankkeen toteuttavat yhteistyössä  Luke, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti sekä Suomen 4H-liitto ry, jonka erityistehtävinä ovat alan nuorisotoiminnan aktivoiminen ja luomukeruutuotannon edistäminen. Luke keskittyy alan raaka-ainetuotannon kysymyksiin ja tutkimustiedon jalkauttamiseen. Hanketta rahoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta.

Artikkeli LUONNONTUOTEALA – raaka-aineet jalostukseen ja liiketoiminta kasvuun -seminaari Joensuussa julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Luke rakentaa metsäbiotalouden näyteikkunaa

Punkaharjulle suunnitellaan metsäbiotalouden näyteikkunaa, joka toimii tutkimustiedon välittäjänä, oppimisympäristönä ja matkailukohteena – konkreettisesti ja virtuaalisesti.

Metsäbiotalouden mahdollisuuksien ymmärtäminen on tärkeää Suomessa, jossa metsät ovat biotalouden tärkein resurssi. Suunnitteilla olevien näyteikkunoiden avulla metsäbiotaloustietoa pystytään jakamaan monipuolisesti erilaisille kohderyhmille, erityisesti nuorille.

Luonnonvarakeskus (Luke) sekä maa- ja metsätalousministeriö ovat jo käynnistäneet pilottihankkeen, jossa kootaan yhteistyöverkostoa ja haetaan jatkorahoitusta.

Tieto on Punkaharjulla saatavilla reittien tietotauluista tai openmetsa.fi-portaalista. Metsässä samoillessaan saa kaupan päälle luontoelämyksen. (Kuva: Timo Kilpeläinen, Lusto) Esittelykohteet syntyvät monitieteisen yhteistyön tuloksena

Punkaharjulla on pitkät perinteet metsäntutkimuksen näyteikkunana. Nyt sitä halutaan avata laajemmin metsäbiotalouden esittelyyn. Punkaharjun vahvuuksina ovat tutkimusmetsäalue monipuolisine kokeineen, alueen metsiin virtuaalisesti sukeltava www.openmetsa.fi -portaali sekä kansallismaiseman vetovoima ja matkailijavirrat. Lisäksi Punkaharjulla sijaitsee Suomen metsämuseo ja metsätietokeskus Lusto.

– Haemme tärkeälle hankkeellemme näkyvyyttä ja vaikuttavuutta, ja siksi tarvitsemme yhteistyökumppaneita sekä Luken sisältä että muista toimijoista. Punkaharjun lisäksi tavoitteena on rakentaa näyteikkunakohteita myös muihin tutkimusmetsiin, esimerkiksi Ruotsinkylään, kertoo Luken erikoistutkija Teijo Nikkanen.

Hankkeen toteuttavat Luke, Lusto, Metsähallitus, Itä-Suomen yliopisto (UEF) sekä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Lisäksi mukaan kutsutaan tarvittaessa eri alojen asiantuntijoita.

Digitaalinen Openmetsa.fi osaksi biotalouden opetusta

Valtioneuvoston hallitusohjelmassa painotetaan biotalouden sekä koulutuksen ja osaamisen merkitystä Suomen kilpailukyvyn nostamisessa. Biotalouden käsite ja mahdollisuudet eivät kuitenkaan vielä ole yleisesti tunnettuja, minkä vuoksi ne on tuotava yleiseen tietoisuuteen työelämän, tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden ymmärryksen lisäämiseksi ja motivoimiseksi.

Savonlinnassa on tehty oppimisen ja oppimisympäristöjen kehitystyötä jo yli kymmenen vuoden ajan UEF:n opettajankoulutuksen sekä Luken, Luston, Metsähallituksen ja Suomen metsäkeskuksen yhteistyönä.

Metsätalousinsinööri Esko Oksa Lukesta mittailee Suomen pisintä puuta virtuaalilaseilla UEFin tietohallintojohtaja Juha Eskelisen opastamana. (Kuva: Teijo Nikkanen, Luke)

 

– Yhteistyöstä on esimerkkinä virtuaalinen Openmetsa.fi-ympäristö, josta kehitämme nyt avointa ja valtakunnallisesti monistettavaa biotalouden koulutusresurssia perusopetuksesta yliopisto-opetukseen saakka. Opettajankoulutuksessa metsät ja metsäbiotalous kytketään myös jatkossa design-suuntautuneen pedagogiikan kehittämiseen ja siihen liittyvään tutkimustoimintaan, kertoo UEF:n professori Sinikka Pöllänen.

UEF:n opettajankoulutuksen ja metsätieteiden osaston sekä Karelia ammattikorkeakoulun avaama Openbio-ympäristö kytkee jatkossa Openmetsa.fi:n nykyiset ja sinne rakentuvat resurssit biotalouden koulutuksissa piloitoiduiksi, kaikkien saatavilla oleviksi avoimiksi opetussisällöiksi.

Yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden lisäksi ne sopivat myös lukiolaisille, ja kaikki biotalousalan toimijat voivat hyödyntää niitä viestinnässään. Sisältöjen pilotointia lukio-opetuksessa valmistellaan parhaillaan peruskoulujen openmetsa.fi:n käytöstä saatujen hyvien kokemusten pohjalta.

 

Artikkeli Luke rakentaa metsäbiotalouden näyteikkunaa julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Luonnonvarakeskus pannoitti 16 sutta kymmenellä eri reviirillä

Luonnonvarakeskus (Luke) on kuluneena talvena asentanut GPS-lähettimen yhteensä 16 sudelle kymmenellä eri susireviirillä. Pannoitukset tehtiin Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa 14.2.–29.3. välisenä aikana.

Yhdeksällä reviirillä pannoitettiin vähintään yksi aikuinen susi. Pannoitetuista susista yhteensä 14 oli aikuisia, jotka yleensä asuvat pysyvästi reviirillään. Nuoria, tavallisesti synnyinreviiriltään pois vaeltavia susia pannoitettiin kaksi.

Maakunta Pannoitettujen susien määrä Reviirien määrä Kainuu  Kuhmo 4, Sotkamo 2  4 Pohjois-Karjala  Lieksa 1, Nurmes 2  2 Pohjois-Pohjanmaa  Pyhäjärvi 1  1 Pohjois-Savo  Kiuruvesi 2, Sonkajärvi 2, Vieremä 2  3

Lähettimien antamaa paikannustietoa hyödynnetään susikannan seurannan kehitystyössä ja suden elintapojen tutkimuksessa. Metsästyskaudeksi avataan julkinen palvelu, josta pantasusien liikkumista on mahdollista seurata muun muassa koiriin kohdistuvan vahinkoriskin vähentämiseksi.

Artikkeli Luonnonvarakeskus pannoitti 16 sutta kymmenellä eri reviirillä julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Itämeren lohen poikaskuolleisuus jatkuu

Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan Itämeren lohen M74-kuolleisuus jatkuu tänä keväänä kolmatta vuotta peräkkäin. Kuolleisuuden odotetaan olevan vähäisempää kuin viime keväänä. Silloin noin 20 prosenttia Simojoen ja kolmisenkymmentä prosenttia Iijoen lohien vastakuoriutuneista poikasista kuoli M74-oireyhtymään.

M74-oireyhtymä on Itämeren lohen lisääntymishäiriö, jonka aiheuttaa runsas rasvainen kalaravinto. Tämän seurauksena mädissä on liian vähän B1-vitamiinia eli tiamiinia, ja siksi poikaset kuolevat ruskuaispussivaiheen aikana.

Kuvassa on lohen normaaleja vastakuoriutuneita ruskuaispussipoikasia koehaudonnassa. Poikaset ovat kuoriutuessaan noin 23 mm pituisia ja kehittyvät ja kasvavat muutaman viikon ajan emolta saadun ruskuaisen varassa. Jos mädissä on liian vähän tiamiinia, poikaset kuolevat ruskuaispussivaiheen aikana ennen kuin alkavat uida vapaasti ja syödä (kuva Pekka J. Vuorinen).

M74-kuolleisuus on arvioitavissa emolohista viime syksynä talteen otettujen mätinäytteiden tiamiinipitoisuuden perusteella. Emolohista 10–20 prosentilla mädin tiamiinipitoisuus oli niin pieni, että niiden jälkeläisistä kaikki tai osa kuolee ruskuaispussivaiheessa. Ruotsin puolella Pohjanlahtea, Daljoen ja Uumajanjoen lohissa, M74-emoja tulee olemaan vähintään parikymmentä prosenttia.

Syynä emolohien tiamiinivarastojen vähäisyyteen on runsas rasvainen kalaravinto, sillä tiamiinin tarve on sitä suurempi, mitä rasvaisempaa kalaa lohi syö. Pohjanlahden jokien lohien pääravintoa ovat silakka ja kilohaili, joista nuorissa yksilöissä on eniten rasvaa, mutta vähiten tiamiinia. Kilohaili on lähes kaksi kertaa niin rasvainen kuin silakka. Silloin kun meressä on paljon nuorta kilohailia, tiamiinin saanti on tarpeeseen nähden vähäisintä. Kun turskakannat ovat alamaissa, pääsee kilohaili runsastumaan, sillä turska on kilohailin pääasiallinen saalistaja.

Artikkeli Itämeren lohen poikaskuolleisuus jatkuu julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Hevostalous on merkittävä työllistäjä biotalousalalla

Luonnonvarakeskuksen (Luke) selvityksen mukaan hevostalous on tärkeä työllistäjä biotalousalalla. Hevostalousyritykset työllistävät 14 000–15 000 ihmistä, mikä tarkoittaa 6000–7000 henkilötyövuotta. Tämä on saman verran kuin esimerkiksi Lapin matkailussa ja yli puolet enemmän kuin peliteollisuudessa.

Luken erikoistutkija Markku Saastamoisen mukaan tämän hetken suurimmat hevossektorin työllistäjät ovat hevosmatkailu sekä ratsastus- ja hevosten hoitopalveluita tuottavat yritykset. Päätoimisten yritysten keskimääräinen vuosiliikevaihto on noin 102 000 euroa. Suurimmilla yrityksillä se nousee 500 000 euroon.

– Hevosalan yrityksiä ja toiminnanharjoittajia on tällä hetkellä noin 3000. Yhä useampi yritys on päätoiminen, vaikka sivutoimisten osuus onkin edelleen suuri.

Saastamoinen povaa seuraavan viiden vuoden aikana kasvua erityisesti hevosmatkailutoiminnalle sekä ihmisille ja hevosille tuotettaville hyvinvointipalveluille.

– Matkailuala on ollut tasaisessa kasvussa, mikä näkyy myös hevostaloudessa. Erityisesti Pohjois-Suomessa matkailu- ja ratsastuspalvelut ovat tärkeitä. Lapissa yli 100 matkailu- ja elämyspalveluiden tuottajaa käyttää palveluissaan hevosia, Saastamoinen laskee.

Hevostalous peittoaa peliteollisuuden

Kun mukaan lasketaan yrittäjät, hevostalous työllistää 14 000–15 000 ihmistä eli 6000–7000 henkilötyövuotta. Koko Euroopassa työllistämisvaikutus on noin 400 000 henkilöä.

Graafi: MAK Media

Henkilötyövuosi työllistämismittarina mahdollistaa vertailun muiden alojen kanssa. Hevostalous työllistää keskimäärin 7000, turkisala 4800, metsästys- ja riista-ala 3500, metsäkoneen kuljettajat 6500, Lapin matkailu 7000 ja peliteollisuus 3000 henkilötyövuotta. Hevosta kohti Suomessa tehdään 0.09 fte (htv) mikä on eurooppalaista keskitasoa.

– Hevosalalla työvoima on miltei kokonaan suomalaista. Kiinnostusta alalle on paljon, ja useimpiin hevosalan oppilaitoksiin on todella paljon hakijoita. Eniten osaajia kaipaa tulevaisuudessa hevosmatkailuala. Sillä taataan palveluiden tuottaminen, turvallisuus ja eläinten hyvinvointi, Saastamoinen painottaa.

Kerrannaisvaikutukset ovat suuret

Hevostalous on merkittävä palveluiden ostaja muilta yrityksiltä, minkä vuoksi sillä on suuret kerrannaisvaikutukset ja aluetaloudellinen merkitys. Ala tuottaa merkittävästi verotuloja yritys-, palkka- ja arvonlisäveroina.

Hevosille tuotetaan rehua noin 100 000 hehtaarin peltoalalla. Jokainen hevonen kuluttaa suomalaista maataloustuotantoa (heinä, kaura) 1,6–1,8 eurolla päivässä, joka on kaksinkertainen summa verrattuna suomalaisen kuluttajan keskiarvoon. Tiloilta ostettavien rehujen arvo kipuaa lähes 50 miljoonaan euroon vuodessa.

Hevostalous hyödyntää myös metsäteollisuuden sivuvirtoja kuivikkeina ja kierrättää ravinteita.

– Suomessa maan hiilen tarve on suuri, ja tilanteen korjaaminen karjattomilla ja nurmettomilla alueilla, kuten Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, ei ole helppoa. Hevosen tarvitseman heinän eli nurmen viljely lisää maiden orgaanista massaa eli hiilipitoisuutta, ja hevosenlannan käyttö maanparannuksessa nostaa hiilitasetta. Ruotsissa hevostalouden kasvu on ollut merkittävin sosio-ekonominen ajuri siinä, että maa on ohittanut hiilitaseessa muut Pohjoismaat, Saastamoinen toteaa.

Luke toteuttaa yhdessä HAMK:n Biotalousyksikön ja Hippolis ry:n kanssa Uudistuva hevostalous -projektia, jossa toteutettiin yrittäjille suunnattu Hevosyrittäjyys2017 ja Hevosalan mielikuva -kyselyt. Projektilla edistetään hevosalan uusia elinkeino- ja yritystoimintamahdollisuuksia ja yritystoiminnan kannattavuutta. www.hippolis.fi/uusihevostalous

Artikkeli Hevostalous on merkittävä työllistäjä biotalousalalla julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

MiX99 avaa uusia mahdollisuuksia lehmien genomiseen arvosteluun

MiX99-ohjelmiston tuntee moni eläinjalostaja ja matemaatikko ympäri maailman. Nyt Luonnonvarakeskuksessa kehitetty jalostusarvojen laskemistyökalu on valtaamassa uusia alueita.

Jos erikoistutkija Martin Lidauerilta kysytään, millainen tulevaisuuden lehmä on, hän kuvailee sitä valtavalla matriisilla, jossa lypsylehmä koostuu miljoonasta muuttujasta, kuten geneettisistä markkereista.

Lidauer ja hänen tiiminsä tuntevat matriisinsa läpikotaisin. Tiimi ei tyytynyt pelkkiin teoreettisiin laskelmiin, vaan jalostustiedot ja matemaattiset mallit jalostettiin käytännölliseksi työkaluksi, joka sai nimen MiX99.

”Nykyään MiX99 voi käyttää kaikkea saatavilla olevaa geneettistä informaatiota. Terveyden kaltaisten heikosti periytyvien ominaisuuksien mallintamisen tarkkuutta on mahdollista parantaa. Esimerkiksi pohjoismaisten lehmien hedelmällisyys paranee käyttämämme geneettisen informaation ansiosta”, Lidauer kertoo.

Kuva: Jouni Hyvärinen. Harppauksia ja haasteita

1990-luvulta lähtien MiX99-ohjelmistoa on kehitetty samaan tahtiin genetiikan ja tietotekniikan kehittymisen kanssa. Viimeisin suuri edistysaskel on genotyypitetyistä eläimistä saatavan, nopeasti kasvavan tietomäärän mallintaminen.

Genomisessa mallissa voidaan hyödyntää eläimen koko perimä vain muutamien geenimerkkien sijasta. Lehmien genomitietoa kerätään SNP-teknologian avulla.

”Kymmenen vuotta sitten keräsimme ensimmäiset genomitiedot lypsylehmiltä. Jokaisesta eläimestä saadaan noin 38 000 muuttujan verran uutta tietoa malliimme. Pian joissakin maissa on tallennettu miljoonan eläimen genomitiedot”, Lidauer selittää.

”Tämän tietomäärän mallintaminen on suuri haaste.”

MiX99-ohjelmiston kehittänyt tiimi on omistautunut ja sitkeä. Lidauer kuvailee työtovereidensa Esa Mäntysaaren, Ismo Strandenin, Matti Taskisen, Timo Pitkäsen ja Kaarina Matilaisen työtä tyylikkääksi ja tarkaksi.

”Viime aikoina olemme edistyneet tieteellisessä työssä hienosti. Tulokset ovat parantaneet mainettamme tiedeyhteisössä ja koko alalla.”

Tuntemattomat vanhemmat, riviin järjestykää!

Tutkija Kaarina Matilainen tutkii lehmän sukupuussa olevia tuntemattomia vanhempia.

”Jalostusarvon arvioinnissa polveutumistiedot eivät ole täydellisiä. Jossain vaiheessa tuntemattomat vanhemmat järjestetään ryhmiksi. Huomasimme, että näitä ryhmiä ei otettu kunnolla huomioon lisääntyvyyspiirteiden genomisessa arvostelussa”, Matilainen selittää.

MiX99-ohjelmistossa ongelma tuotti epäluotettavia tuloksia tai loputonta käsittelyä. Onneksi tiimi ei ollut ongelman kanssa yksin. Matilainen perehtyi professori Ignacy Misztalin esittämään teoriaan ja löysi ratkaisun menetelmästä, jota kutsutaan eläinjalostuksessa QP-muunnokseksi.

”Minun tehtäväni oli toteuttaa käytännössä QP muunnos genomisiin arvosteluihin. Pian MiX99-ohjelmiston käyttäjät saavat tarkempia tuloksia.”

Misztal ylisti hiljattain MiX99-ohjelmistoa julkisesti. Sattumoisin Misztal on kehittänyt toisen johtavan jalostusohjelmiston, BLUPF90:n.

Kuva: Arto Mäkeläinen Avoin tiede on edistymisen tae

Luken tiimi on kuuluisa kyvystään hallita valtavia määriä genomi-informaatiota. Siitä ei kuitenkaan tullut alan huippuasiantuntijaa eristyksissä muusta maailmasta. Lidauerin mukaan maanviljelijät ovat aina olleet vahvasti mukana lypsykarjan jalostuksessa, ja siksi työ on ollut hyvin avointa.

”On hauskaa olla tutkijana tällä alalla. Maailmassa on noin kymmenen johtavaa ryhmää. Tapaamme toisiamme, keskustelemme ongelmista ja ratkaisuista ja nauramme yhdessä, kun tajuamme, että minähän osaan tehdä tuon paremmin kuin sinä!”

Esimerkiksi sikatalous on hyvin toisenlainen ala. Tutkimustiimit tuottavat ratkaisuja ainoastaan yrityksille, eivätkä tieteellisiin julkaisuihin.

”Mielestäni lypsykarjanjalostuksessa näkemämme edistys on tämän avoimuuden ansiota. Teollisuus rahoittaa työtämme, ja se haluaa rahoillensa vastinetta. Yksi yritys ja yksi tiimi voivat kuitenkin vain harvoin ratkaista ongelmia niin hyvin kuin koko tiedeyhteisö yhteistyössä”, Lidauer korostaa.

Tulevaisuuden lehmä

Tilastotietoa, numeroita, geenejä… Tietoa on saatavilla runsaasti. Mutta millainen tulevaisuuden lehmä on oikeasti?

Julkisessa keskustelussa voi jopa näyttää siltä, että tehokas jalostustoiminta tekee karjasta ja kasveista huonompia, ei parempia. Siksi Martin Lidauer haluaa huomauttaa, että MiX99 on työkalu, ei tulos.

”Genomitutkimuksen avulla meillä on aiempaa paremmat mahdollisuudet keskittyä laatuun ja terveyteen. Joten uskon, että on mahdollista jalostaa parempia eläimiä ja kasveja koko yhteiskunnan, ei vain maanviljelijöiden näkökulmasta.”

Teksti: Marjatta Sihvonen

Asiakkaita Kanadasta Uuteen-Seelantiin

Viime aikoina Martin Lidauerilla ei ole ollut liikaa aikaa syventyä mutkikkaisiin matriiseihin. Asiakkaat eli MiX99-ohjelmiston nykyiset ja tulevat käyttäjät tarvitsevat häntä.

”Viime vuonna solmimme useita uusia sopimuksia. Luken asiakaspäälliköt antavat neuvotteluille raamit, mutta asiakkaiden on myös kerrottava, millaista tutkimustietoa he tarvitsevat, ja tutustuttava MiX99-ohjelmistoon perin pohjin. Joten olemme luonnollisesti mukana prosessissa”, Lidauer sanoo.

MiX99-ohjelmistoa käyttävät tyypillisesti kansalliset karjanjalostusyhdistykset joka puolella maailmaa. Uusia asiakkaita ovat Canadian Dairy Network, joka vastaa lypsykarjan jalostusarvon arvioinnista Kanadassa, sekä kaksi organisaatiota, New Zealand Animal Evaluation Limited ja Beef+Lamb New Zealand Genetics, jotka vastaavat Uuden-Seelannin lypsy- ja lihakarjasta sekä lampaista.

Pitkäaikaisia kumppanuuksia on Euroopassa solmittu Irlannissa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa ja Pohjoismaissa.

Ei myöskään sovi unohtaa, että MiX99-ohjelmistoa voidaan käyttää lehmien lisäksi myös muiden organismien tutkimiseen. Lähin kumppani, Boreal Kasvinjalostus Oy, sijaitsee aivan Luken naapurissa.

Artikkeli MiX99 avaa uusia mahdollisuuksia lehmien genomiseen arvosteluun julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Jätevesilietteiden käyttö lannoitteena ei ole uhka ruokaturvalle

Jätevesilietteiden sisältämää fosforia hyödynnetään kasvintuotannossa puutteellisesti, koska fosforin lannoitusvaikutusta ei tunneta. Myös lietteiden orgaanisten haitta-aineiden vaikutukset ja mahdollinen päätyminen ruokaketjuun estävät hyödyntämistä. Tulosten mukaan jätevesilietefosforin lannoitusarvo lisäysvuonna on heikompi kuin väkilannoitefosforin, mutta lannoitusvaikutus paranee aikaa myöten. Jätevesilietteiden sisältämät haitta-aineet eivät siirtyneet maanpäällisiin kasvinosiin.

Jätevesilietteet muodostavat merkittävän fosforivirran. Sen palautuminen takaisin ruuantuotannon ravinnekiertoon on ensiarvoisen tärkeää ravinnekiertojen sulkemisessa. Näin voidaan tehostaa uusiutumattomien fosforivarantojen käyttöä.

Jätevesilietteen fosfori pitkäkestoisena lannoitteena

Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoimassa tutkimuksessa selvitettiin jätevesilietefosforin pitkäkestoista lannoitusvaikutusta ohraan ja raiheinään.

– Jätevesilietteen fosforin lannoitusvaikutus oli noin 10 prosenttia väkilannoitteen fosforin vastaavasta arvosta ensimmäisenä kasvukautena. Kolmivuotisen kokeen jälkeen se oli parhaimmillaan noin 40 prosenttia, kertoo erikoistutkija Kari Ylivainio Lukesta.

Jätevesilietefosforin lannoitusarvoa heikentää jätevedenpuhdistamoilla käytettävä rautapitoinen kemikaali, jolla poistetaan fosforia jätevesivirrasta.

Jätevesilietteiden lämpökemiallisista prosessointimenetelmistä sekä poltto että pyrolyysi heikensivät fosforin lannoitusarvoa lopputuotteessa. Väkilannoitefosforiin verrattuna jätevesilietteet sisälsivät suuremmat pitoisuudet haitallisia raskasmetalleja fosforikiloa kohden, mutta kasvien raskasmetallipitoisuuksiin sillä ei ollut vaikutusta.

Jätevesilietteillä lannoitettua kauraa. (Kuva: Kari Ylivainio) Jätevesilietteiden haitta-aineet ja riskinarviointi

Erilaisista jätevesilietepohjaisista lannoitevalmisteista määritettiin muun muassa pintakäsittelyaineissa ja palonsuoja-aineina käytettyjen yhdisteiden sekä lääkeaineiden pitoisuuksia. Lisäksi hankkeessa kartoitettiin laajasti bromattujen palonestoaineiden pitoisuuksia eri puolilla Suomea tuotetuissa lietepohjaisissa lannoitevalmisteissa.

– Haitta-aineita havaittiin kaikissa tarkastelluissa tuotteissa.  Muun muassa epätäydellisessä palamisessa syntyvien PAH-yhdisteiden sekä tarkasteltujen lääkeaineiden pitoisuudet olivat suurimmat vähiten käsitellyssä materiaalissa eli mädätteessä. Suurimmat pintakäsittelyaineissa (PFAS) ja palonestoaineissa (PBDE) käytettyjen yhdisteiden pitoisuudet havaittiin kompostoidussa lietemädätteessä, kertoo Suomen ympäristökeskus SYKEn tutkija Lauri Äystö.

Pyrolyysin havaittiin pienentävän lähes kaikkien tarkasteltujen yhdisteiden pitoisuuksia merkittävästi, mutta muutamien yhdisteiden pitoisuudet kasvoivat. Erityisesti näiden yhdisteiden osalta olisi tärkeää jatkossa tutkia, miten prosessoinnilla voitaisiin vaikuttaa aineiden käyttäytymiseen.

Jätevesilietteiden palonsuoja-aineet ja lääkeaineet eivät siirtyneet kasveihin

– PBDE-yhdisteitä ja lääkeaineita voi päätyä viljelymaahan puhdistamolietepohjaisia lannoitevalmisteita käytettäessä. Tutkimushankkeessa ei havaittu jätevesilietteiden lisäävän PBDE-yhdisteiden ja lääkeaineiden kertymistä kasveihin, kertoo erikoistutkija Kimmo Suominen Evirasta.

Haitta-aineille tehdyn ympäristöriskitarkastelun perusteella ekotoksikologiset viitearvot voivat ylittyä erityisesti muutamilla lääkeaineilla sekä triklosaanilla. Tarkastelu keskittyi peltomaassa odotettaviin toksisiin vaikutuksiin, eikä se ole välttämättä riittävän kattava hyvin pitkäikäisille, biokertyville ja kulkeutuville yhdisteille.

 

Jätevesilietteiden sisältämän fosforin lannoitusvaikutusta sekä sen sisältämien raskasmetallien ja orgaanisten haitta-aineiden mahdollista kertymistä kasveihin tutkittiin maa- ja metsätalousministeriön sekä yritysten rahoittamassa hankkeessa, jonka nimi on Jätevesilietefosforin potentiaali kasvintuotannossa ja vaikutukset ympäristöön ja elintarviketurvallisuuteen (PProduct). Tutkimuksen tuloksia esitellään hankkeen loppuseminaarissa, joka järjestetään Suomen ympäristökeskuksessa (Mechelininkatu 34 A, Helsinki) tiistaina 10.4.2018 kello 9.30 alkaen.

Artikkeli Jätevesilietteiden käyttö lannoitteena ei ole uhka ruokaturvalle julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Pro Kala -palkittu Jari Setälä: Vuoropuhelu ja verkostot mahdollistavat hyvän tutkimuksen

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jari Setälä sai maaliskuun lopulla järjestetyllä Kalaviikolla Pro Kala -tunnustuksen huomionosoituksena koko elinkeinokalatalouden arvoketjun kattavasta pitkäjänteisestä tutkimus- ja kehittämistyöstä. Alan toimijoiden parissa Jarin saama tunnustus sai paljon myönteistä huomiota.

Jari Setälä on työskennellyt kalatalouselinkeinon parissa 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Hän aloitti työt hallintotehtävissä, mutta siirtyi melko pian tutkimuksen pariin silloiseen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokseen.

”Hallinnossa työskennellessäni näin, millaisesta tutkimuksesta elinkeino hyötyisi. Sitä työtä tulin edistämään tehtävässäni tutkimuslaitoksessa”, Setälä kertoo.

Kirjoituspöydän takaa kentälle

Eri osapuolten näkökulmien ja tarpeiden ymmärrys on kulkenut kantavana teemana koko Setälän uran ajan. Hän on tehnyt töitä niin kalastajien, kalanviljelijöiden kuin jalostajienkin parissa. Verkostoissa toimiminen motivoi myös tutkimusraporttien kirjoittamiseen.

”Tutkijan täytyy tietää, mitä todellisessa elämässä tapahtuu. Pelkkänä kirjoituspöytätyönä ei voi mallintaa oikeaa elämää”, hän muistuttaa.

Setälä korostaa, että eri osapuolien näkemyksiä ja kokemuksia kannattaa aina kuunnella, ja niiden avulla on mahdollisuus lisätä ymmärrystä omasta alasta ja tutkimustyön tuloksista.

Pro Kala -tunnustus luovutettiin Jari Setälälle Kalaviikko-tapahtumassa maaliskuun lopussa. Kuva: Markku Saiha/SAKL Yhteistyö auttaa muodostamaan kokonaiskuvan

Kalataloudessa toimivien tahojen yhteistyö on vuosien varrella parantunut Setälän mukaan huimasti, ja vuoropuhelua käydään nykyisin huomattavasti aiempaa enemmän. Hyvän keskusteluyhteyden ansiosta kaikilla alalla toimivilla on nyt parempi tilannekuva kokonaisuudesta ja siitä, miten toimialat liittyvät yhteen ja miten kokonaisuutta voidaan parantaa.

”Omalla uralla pidän yhtenä merkittävimpänä asiana sitä, että olen saanut olla kehittämässä tätä yhteistyötä ja saanut tuoda tietoa kentältä tutkimukseen ja toisinpäin”, Setälä kertoo.

Kalaviikon puheenvuoroista kävi selväksi, että kalaelinkeino on murrosvaiheessa. Jari Setälä näkee kuitenkin, että alalla voi hyvinkin olla edessä valoisa tulevaisuus. Kotimaisen kalan vuosia jatkunut kysynnän kasvu luo alalle hyvän perustan.

”Suomella on käsissään menestyksen mahdollisuudet: pitkä rannikko, tuhannet järvet ja osaavat yrittäjät. Mutta yhdessä täytyy vielä ratkaista esimerkiksi vesiviljelyn luvittamisen haasteet sekä kalastukseen liittyvät hylje- ja merimetso-ongelmat, jotta elinkeino selviää ja kehittyy”, hän summaa.

Artikkeli Pro Kala -palkittu Jari Setälä: Vuoropuhelu ja verkostot mahdollistavat hyvän tutkimuksen julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.