Biolaakson RSS-syötteet

Digitiellä kohti kiertotaloutta

Luonnonvarakeskus Luke -

Digitalisaation ansiosta käytössämme on valtava työkalupakki keinoja, joilla optimoida ja sujuvoittaa prosesseja ja resurssien käyttöä. Ajatushautomo European Policy Centren Digitaalinen tiekartta kiertotaloudelle -hanke raivaa polkua kiertotalouden ja digitalisaation välisille synergioille.

Maailma haluaa kulkea kohti kiertotaloutta. Reitti on vielä toistaiseksi epäselvä, sillä yhteistä karttaa ei ole ollut.

”Siirtymä lineaarisesta taloudesta kiertotalouteen, jossa resurssit kiertävät käytössä mahdollisimman pitkään, toisi valtavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia etuja sekä tukisi ympäristönsuojelua”, sanoo Annika Hedberg, Brysselissä toimivan European Policy Centren (EPC) vanhempi analyytikko ja Kestävä vauraus -ohjelman vetäjä.

”Se kuitenkin edellyttää nykyisten resurssien kestävämpää ja tehokkaampaa käyttöä sekä tuotannon, kulutuksen ja jätehuollon prosessien parantamista.”

Hedberg uskoo, että digitalisaatiolla ja uusilla teknologioilla voisi olla paljon annettavaa kiertotalouden edistämiselle. Vuonna 2017 EPC lanseerasi hankkeen näiden mahdollisuuksien selvittämiseksi. Digitaalinen tiekartta kiertotaloudelle -aloite pyrkii löytämään digitaalisia tapoja tukea siirtymää.

Maailma haluaa kulkea kohti kiertotaloutta – mutta miten sinne pääsee? Kuva: Shutterstock.

Mukana työssä on Task Force -ryhmä, johon kuuluu useita sidosryhmiä aina teollisuudesta, eri alueilta, kansalaisjärjestöistä kuin tiedemaailmastakin. Ryhmän jäsenet tapaavat työpajoissa, joissa he selvittävät digitalisaation ja kiertotalouden välisiä yhteyksiä, arvioivat teknologian mahdollistamia välineitä, analysoivat mahdollisia haasteita sekä kartoittavat tarvittavia toimenpiteitä.

Matka yhtä tärkeä kuin päämäärä

Aloitteen lopputuloksena on tarkoitus synnyttää toimintasuunnitelma ja esittää se Euroopan komissiolle ensi vuonna. Hedberg pitää kuitenkin matkaa yhtä tärkeänä kuin sen päämäärää.

”Haluamme tuoda yhteen toimijoita, jotka eivät muuten välttämättä koskaan tapaisi”, hän sanoo.

Hedbergin mukaan jo nyt on ilmiselvää, että digitalisaation ja kiertotalouden välillä on monenlaisia linkkejä.

”Digitalisaatio voi aidosti auttaa meitä esimerkiksi käyttämään resursseja entistä tehokkaammin ja parantamaan tuotteiden kestävyyttä. Kerättyä dataa hyödyntämällä pystymme optimoimaan tuotantoa ja tavaroiden huoltoa.”

Luke on mukana hankkeessa biokiertotalouden asiantuntijana. Erikoistutkija Jussi Nikander pitää ryhmää erinomaisena alustana kiertotalouden edistämiselle sekä Euroopan että koko maailman tasolla.

”Digitalisaatio on suuressa osassa kaikessa tekemisessämme, ei pelkästään Lukessa vaan myös yleisesti”, hän toteaa.

Nikander toivoo, että digitaaliset työkalut tehostavat maa- ja metsätalouden prosesseja koko arvoketjussa. Tämä mahdollistaisi sivutuotteiden paremman hyödyntämisen, jätteen vähentämisen ja kaiken kulutuksen optimoinnin, mikä laskisi kustannuksia ja rajoittaisi ympäristövaikutuksia.

Sekä Nikander että Hedberg korostavat yhteisen viitekehyksen tärkeyttä.

“Olemme ikään kuin risteyksessä, jossa monet asiat kohtaavat. Kiertotaloudesta ja digitalisaatiosta puhutaan kaikkialla. Ongelma on kuitenkin se, että eri toimijat katsovat ilmiöitä omista poteroistaan ymmärtämättä toistensa näkökulmia”, Nikander kuvailee.

Kaikki voittavat

Tarvittavat teknologia ja työkalut ovat jo olemassa, mutta Nikanderin mielestä olennaisin osa puuttuu: yhteistyö ja yhteinen innovointi. Kun eri järjestelmiä ei ole integroitu, dataa ei hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla.

”Esimerkiksi maatilalla saatetaan käyttää digitaalisia järjestelmiä lypsämiseen ja ruokintaan, mutta järjestelmät eivät keskustele keskenään. Meidän on keksittävä keino tuoda kaikki data samaan paikkaan, koska vasta sitten sen potentiaali on kokonaan käytössämme.”

Hedberg on samalla kannalla.

“Tietoa ja resursseja jakamalla voimme rakentaa uusia verkostoja ja kumppanuuksia, jotka hyödyntävät aivan kaikkia, mukaan lukien ympäristöä.

Koska arvoketjuilla on tapana ulottua maiden rajojen yli, kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä. Hedberg huomauttaa, että EU-tason keskustelu on hyvä alku, mutta tarvetta on myös globaalisti jaetulle näkemykselle. Ajatus on linjassa YK:n Kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.

”EU:lla on nyt tilaisuus ryhtyä kiertotalouden edelläkävijäksi ja parantaa omaa kilpailuasemaansa”, Hedberg sanoo.

Luonnonvarojen kierrättäminen hyödyttää taloutta, yhteiskuntaa ja ympäristöä. Kuva: Jouni Hyvärinen. Tienviittoja pystyttämässä

Nikander uskoo digitaalisen tiekartan hajottavan raja-aitoja ja luovan edellytyksiä entistä syvemmälle yhteistyölle. Hän kuitenkin muistuttaa, että hankkeella on myös muita tavoitteita.

”Haluamme vaikuttaa EU:n päätöksentekoon ja antaa unionille ohjeistusta siitä, miten kohdistaa resursseja ja mihin suuntiin lähteä. Toivottavasti tällä onnistumme parantamaan tilannetta niin koko unionissa kuin globaalistikin.”

Hedberg on vakuuttunut, että sekä kansallisen että kansainvälisen tason päättäjät haluavat ottaa selvää mahdollisuuksista. Kestävien arvoketjujen luominen on järkevää niin taloudellisesti kuin ympäristönkin kannalta.

”Siirtymä kiertotalouteen on herättänyt paljon kiinnostusta viime vuosina. Kunnianhimon taso on noussut, ja nyt kiertotaloudella on merkittävä rooli myös Euroopan komission asialistalla.”

Teksti: Anne Salomäki

Artikkeli Digitiellä kohti kiertotaloutta julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Kalastajille hyvä hinta lohesta ja kalankasvattajille kirjolohesta vuonna 2017

Luonnonvarakeskus Luke -

Kalastajat saivat viime vuonna keskimäärin euron enemmän lohikilosta kuin vuonna 2016. Myös kirjolohen tuottajahinta oli korkein 2000-luvulla. Muiden kalojen tuottajahinnat eivät merkittävästi poikenneet edellisvuoden hinnoista.

Lohen ja kirjolohen tuottajahinta kohosi reippaasti jo vuonna 2016, mutta jatkoi kohoamistaan vielä vuonna 2017. Syynä vuoden 2016 korkeaan hintaan oli lohen maailmanmarkkinahinnan nousu, mikä oli suureksi osaksi seurausta Chilen kalankasvatuksen joutumisesta vaikeuksiin.

 

Kalastajat saivat viime vuonna keskimäärin euron enemmän lohikilosta kuin vuonna 2016. (Kuva: Erkki Jokikokko, Luke)

Suomessa kaupallisen kalastuksen taloudellisesti tärkein kalalaji on silakka. Sen tuottajahinta pysyi vuoden 2016 tasolla. Ihmisravinnoksi luokitellun silakan hinta laski hieman, mutta rehuksi käytetyn silakan hinta pysyi suunnilleen entisellään.  Silakkasaaliista suurin osa menee rehuteollisuuden raaka-aineeksi, siksi ihmisravinnoksi menevän silakan parin sentin hinnan lasku ei suuresti vaikuta silakan kokonaishintaan. Silakasta valmistettu rehu käytetään pääosin turkistarhauksessa ja kalankasvatuksessa.

Vuonna 2017 noin kolme neljäsosaa ihmisravinnoksi ja kaksi kolmasosaa rehuksi luokitellusta silakkasaaliista kalastettiin kesäkuun loppuun mennessä. Alkuvuodesta silakasta sai paremman hinnan kuin myöhemmin keväällä. Ihmisravinnoksi päätyvästä silakasta maksettiin syksyllä korkeampaa hintaa kuin keväällä, jolloin kalaa oli enemmän markkinoilla.

Lohen ja kirjolohen tuottajahintojen kehitys 2010-luvulla (nimellishinta).. Tilastotietojen taustaa

Kalan tuottajahintatiedot kerätään yrityksiltä, jotka ostavat kalaa kalastajilta. EU on määrännyt kalastuskiintiöt muun muassa silakalle, kilohailille ja lohelle. Näistä kaloista ostajan on tehtävä ELY-keskukselle ostoilmoitus vähintään kahden vuorokauden kuluessa ostohetkestä. Tilasto laaditaan näiden ostoilmoitusten pohjalta. Muiden kalojen hintatiedot saadaan suoraan yrityksiltä. Kasvatetun kalan tuottajahinta on Suomen kalankasvattajaliiton antama tieto.

Artikkeli Kalastajille hyvä hinta lohesta ja kalankasvattajille kirjolohesta vuonna 2017 julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Erikoiskasvien ja rehunurmen viljelyalat kasvoivat 2017 – ohran kustannuksella

Luonnonvarakeskus Luke -

Suomessa oli käytössä olevaa maatalousmaata 2 272 200 hehtaaria vuonna 2017. Eniten maatalousmaata oli Varsinais-Suomessa, lähes 300 000 hehtaaria. Vähiten maatalousmaata oli Ahvenanmaalla, alle 20 000 hehtaaria. Kunnista eniten maatalousmaata oli Salossa, noin 55 000 hehtaaria.

Vilja-alan osuus käytössä olevasta maatalousmaasta oli edelleen suuri, noin 47 prosenttia eli 1 071 000 hehtaaria. Vilja-ala pieneni kolme prosenttia vuodesta 2016 eli saman verran kuin edellisvuonna.

– Käytännössä vähennys johtui ohra-alan pienenemisestä kymmenesosalla, sillä syysvehnän ja rukiin sekä kauran alat kasvoivat. Viljaa viljelevillä tiloilla vilja-ala oli keskimäärin 30 hehtaaria, kertoo yliaktuaari Anneli Partala Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Rehunurmen osuus kokonaisalasta on lähes kolmannes eli noin 717 000 hehtaaria. Rehunurmiala eli lähinnä säilörehuala kasvoi noin 30 000 hehtaaria. Rehunurmea viljelevillä tiloilla rehunurmialaa on keskimäärin 21 hehtaaria.

Härkäpapua jo yhtä paljon kuin perunaa

Muutamien erikoiskasvien viljelyalat lisääntyivät suhteellisen paljon.

– Eniten, eli 34 prosenttia, kasvoi härkäpapuala. Nyt härkäpapua viljellään yhtä suurella alalla kuin perunaa eli noin 22 000 hehtaaria, Partala jatkaa.

Härkäpapua viljellään Suomessa yhtä suurella alalla kuin perunaa eli noin 22 000 hehtaaria. (kuva: Anneli Partala)

Myös 37 000 hehtaarin rapsiala kasvoi reippaasti eli 17 prosenttia. Rapsia viljeltiin jo selvästi suuremmalla alalla kuin rypsiä, jota oli viljelyssä 28 500 hehtaaria. Myös kuminan viljelyala, 24 000 hehtaaria, on ollut jo neljä vuotta kasvusuunnassa.

Tilaston taustaa

Luken tuoreessa Käytössä oleva maatalousmaa -tilastossa tarkentuvat vuoden 2017 viljelyalatiedot.  Stat.luke.fi-tilastotietokannassa on nyt saatavilla kasvikohtaisia aloja ja tilalukumääriä kunnittain ja ELY-keskuksittain vuodelta 2017. Tilastotietokanta sisältää myös vuosittaisia viljelyaloja vuodesta 1920 alkaen. Kesäkuussa saatavilla on vuoden 2018 ennakollisia viljelyalatietoja.

Artikkeli Erikoiskasvien ja rehunurmen viljelyalat kasvoivat 2017 – ohran kustannuksella julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Kyselytutkimus: Vuokra-asujat ovat halukkaita investoimaan arjen kiertotalouteen

Motiva -

Kiertotaloutta edistävät arkiset valinnat kiinnostavat suomalaisia. Jopa 61 prosenttia juuri toteutettuun kyselyyn vastanneista ilmoittaa vähentäneensä kuluttamista ympäristösyistä ja 77 prosentille on tärkeää, että heidän ostamansa tuotteet on mahdollista kierrättää tai korjata. Ilmastonmuutosta pidetään vakavana ongelmana ja sen torjumiseen ollaan halukkaita panostamaan, vaikka se vaikuttaisi asumiseen, liikkumiseen ja syömiseen. Taloyhtiöihin toivotaan jakamistalouden palveluita ja parempia lajittelumahdollisuuksia.

Inarijärven vuoden 2018 kalatalousvelvoitteen istutukset on aloitettu – virikekasvatettuja poikasia Inarijärveen alkukesästä

Luonnonvarakeskus Luke -

Luonnonvarakeskus (Luke) hoitaa Inarijärven kalatalousvelvoitteen istutukset. Tänä vuonna on suunniteltu istutettavaksi noin 340 000 petokalan- ja 234 000 pohjasiianpoikasta. Siianpoikasia istutetaan noin viidennes velvoitemäärästä, ja määrän vähentymistä kompensoidaan järvitaimen poikasistutuksilla sekä järvitaimenen ja nieriän mäti-istutuksilla. Nieriä- ja mäti-istutukset on toteutettu jo kevättalven aikana.

Vuodesta 2018 alkaen osa Inarijärven taimenvelvoitteen 3v-istukkaista on niin sanottuja virikekasvatettuja poikasia. Kasvatuskokeella tutkitaan virikekasvatuksen vaikutuksia kalojen kasvatusaikaiseen hyvinvointiin sekä niiden valmiuteen selviytyä luonnossa pyyntikokoisiksi saaliskaloiksi tai kutuvaellukselle nouseviksi emokaloiksi.

Vuonna 2017 kalatalousvelvoitteen istutustavoitteet ylittyivät hieman niin taimen-, nieriä- kuin siikavelvoitteidenkin osalta. Tarkennetun istutussuunnitelman mukaan vuonna 2018 istutetaan kalanpoikasia seuraavasti (klikkaamalla kuvaa saat sen tarkempana):

Suunnitelmajakson 2016–2020 aikana Inarijärvelle tehtävissä taimenistutuksissa on siirrytty käyttämään täysin Juutuanjoen järvitaimenkantaa. Näin pyritään vähentämään riskiä, että Juutuanjokeen nousisi kutemaan muiden järvitaimenkantojen kuin Juutuanjoen kannan emokaloja. Ivalo-, Siutta- ja Juutuanjoen vesistöalueille istutetaan vain kyseisen joen oman kannan järvitaimenen poikasia.

Siikavelvoitteena istutetaan vuosittain 234 000 kesänvanhaa siianpoikasta. Vähennetyillä siianistutusmäärillä pyritään parantamaan Inarijärven siikojen kasvumahdollisuuksia. Siikaistutuksia kompensoidaan pääasiassa suuremmilla järvitaimenistutuksilla sekä järvitaimenen ja nieriän mäti-istutuksilla.

Inarijärven säännöstelyn kalatalousvelvoitetta toteutetaan sopeutuvan velvoitehoidon periaatteiden mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että istutusmääriä voidaan muuttaa kalatalousviranomaisen päätöksellä joustavasti kalakantojen tilan ja kalastuksen mukaan.

Artikkeli Inarijärven vuoden 2018 kalatalousvelvoitteen istutukset on aloitettu – virikekasvatettuja poikasia Inarijärveen alkukesästä julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Inarijärven siikasaalis kasvoi liki 100 tonniin – kaikkien punalihaisten petokalojen saalismäärät laskivat

Luonnonvarakeskus Luke -

Inarijärvestä saatiin vuonna 2017 arviolta noin 165 tonnia kalaa. Kotitarvekalastajat pyydystivät kokonaissaaliista 43 prosenttia, kaupalliset kalastajat 36 prosenttia ja ulkopaikkakuntalaiset kalastajat 21 prosenttia.

Siikasaalis kasvoi 10 tonnilla edellisvuodesta ja oli noin 95 tonnia. Kääpiösiikamuoto eli reeska mukaanlukien saalista kertyi 100 tonnia. Siikasaaliin kasvu johtui kaupallisten kalastajien määrän ja varsinkin heidän verkkopyyntinsä lisääntymisestä.

Sen sijaan punalihaisten petokalojen saaliit pienenivät:
– Taimenta saatiin noin 15 tonnia. Saalis pieneni noin viisi tonnia vuoteen 2016 verrattuna.
– Nieriä- eli rautusaalis oli 3,5 tonnia ja pieneni reilut 0,5 tonnia vuoteen 2016 verrattuna.
– Harmaanieriää saatiin 1,6 tonnia, ja saalis pieneni vuoteen 2015 verrattuna kahdella tonnilla. Harmaanieriäistutukset loppuivat vuonna 2012, ja laji käy harvinaiseksi saaliiksi kuten järvilohi on jo pitkään ollut.

Siian ja taimenen jälkeen kolmanneksi suurin saalis saatiin hauesta (13,3 tonnia). Haukisaalis kasvoi edellisvuodesta 23 prosenttia ja ohitti pariin edellisvuoteen verrattuna samansuuruisena säilyneen muikkusaalin. Viidenneksi runsain saaliskala oli harjus, jota saatiin noin 10 tonnia.

Inarijärven kokonaissaalisarvio (tonnia) lajeittain vuosina 2015–2017 (saat kuvan tarkempana klikkamalla sitä):

Inarijärven siian, taimenen ja harjuksen vuotuiset saaliit ovat Suomen järvistä selvästi suurimmat. Sama pätee myös maassamme harvinaisten lajien, raudun ja harmaanieriän suhteen.

Inarijärven kokonaissaaliista 78 prosenttia pyydettiin erilaisilla verkoilla. Siikasaaliista verkoilla saatiin 86 ja isorysillä vajaa 13 prosenttia. Taimensaaliista verkoilla saatiin 62 prosenttia, vapapyynnillä 28 prosenttia ja loppuosuus pitkäsiimalla. Muikkusaaliista 75 prosenttia saatiin verkoilla ja loput talvinuotalla. Muista lajeista poiketen harjuksen saaliista 58 prosenttia saatiin vapapyydyksillä.

Artikkeli Inarijärven siikasaalis kasvoi liki 100 tonniin – kaikkien punalihaisten petokalojen saalismäärät laskivat julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Sivut

Tilaa syöte Biolaakso syötteiden kerääjä - Biolaakson RSS-syötteet