Biolaakson RSS-syötteet

Metsäkanalintulaskennat käynnistyvät heinäkuun lopulla

Luonnonvarakeskus Luke -

Metsäkanalintukantojen muutoksia seurataan riistakolmioiden kesälaskennalla. Laskennassa kierretään kolmen hengen ketjuna kolmion muotoinen, 12 kilometriä pitkä laskentalinja. Kesän laskennoissa otetaan lukua myös teerikannasta. Kuva: Mervi Kunnasranta, Luke.

Laskennan tuloksena saadaan metsäkanalintujen (metso, teeri, pyy, riekko) tiheydet, poikasosuudet, keskimääräinen poikuekoko ja poikueellisten naaraiden määrä. Luvut kertovat, kuinka paljon lintuja on suhteessa aikaisempiin vuosiin ja miten metsäkanalintujen lisääntyminen on onnistunut tänä kesänä. Tulevan syksyn metsästysajat päätetään laskentojen tulosten perusteella heti laskentakauden päätyttyä.

Riistakolmioiden kesälaskenta-aika on 28.7.–12.8.2018. Laskentatulokset kannattaa palauttaa heti laskennan jälkeen riistakolmiot.fi-palvelun kautta. Sähköisesti 12.8.2018 palautetut tulokset ennättävät vielä metsästysaika-asetuksen pohjaksi. Metsäkanalintujen metsästysaikoja koskeva asetus lähtee lausunnolle elokuun puolivälissä, ja asetus tulee voimaan juuri ennen metsästyksen alkua.

Metsäkanalintujen metsästysajat löytyvät riista.fi-sivustolta 7.9.2018 lähtien.

1000 riistakolmiota, 12 000 kilometriä laskentalinjaa

– Viime vuosina kesälaskenta on tehty tuhannella riistakolmiolla. Keskimäärin kolmion laskentaan osallistuu kuusi laskijaa. Laskennan suorittavat vapaaehtoiset metsästäjät, kertoo riistapäällikkö Olli Kursula Suomen riistakeskuksesta.

Riistakolmiot ovat pysyviä metsäriistan runsauden seurantaa varten perustettuja laskentareittejä. Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka yksi sivu on 4 kilometriä, ja siten laskentalinjan kokonaispituus on 12 kilometriä. Kolmen laskijan ketju kirjaa kaikki 60 metrin kaistalta lähtevät metsäkanalinnut. Yhden kolmion laskettu pinta-ala on 72 hehtaaria. Kesälaskennan tuloksena saadaan metsäkanalintujen tiheydet (yksilöä/kilometri) ja poikastuoton tunnusluvut.

Artikkeli Metsäkanalintulaskennat käynnistyvät heinäkuun lopulla julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Tulossa 2000-luvun pienin viljasato

Luonnonvarakeskus Luke -

Vuoden 2018 viljasato on Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan 2,8 miljardia kiloa eli toteutuessaan pienin tällä vuosituhannella. Sato on kolmanneksen pienempi kuin 2000-luvun suurin viljasato vuonna 2009. Rukiin sato jäänee puoleen viime vuodesta ja vehnän sato putoaa kolmanneksen. Meneillään on kolmas perättäinen heikko satovuosi Suomessa. Poikkeuksellisen kuivan ja helteisen sään jatkuessa voi syksyllä korjattavaa viljaa olla vielä tämän hetken arviotakin vähemmän. Ruissadosta ennakoidaan pienintä viiteen vuoteen. Kuva: Luke.

– Viljasato on toteutuessaan yhtä pieni kuin katovuosina 1998 – 1999, jolloin ensimmäisen vuoden jatkuvat sateet ja toisen vuoden kuiva hellekesä kutistivat viljasadon, toteaa Luken tilastopalveluiden yliaktuaari Anneli Partala.

Meneillään oleva kasvukausi ei alkanut lupaavasti, kun alkukesän lämpöaalto ja kuivuus koettelivat kasvien kasvua ja sadonmuodostusta.

– Paikoitellen kasvustot toipuivat näistä koettelemuksista sateisen ja viileän jakson aikana, mutta alkanut helleaalto voi käynnistää kasvustojen pakkotuleentumisen, joka heikentää edelleen sato-odotuksia, kertoo Luken tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio.

Ruissato puolittuu, vehnästä putoaa kolmannes

Ruissato puolittuu viime vuodesta, ja on pienin viiteen vuoteen. Noin 50 miljoonan kilon ruissato riittää vain puoleen kotimaisesta käytöstä. Vehnäsato vähenee kolmanneksen viime vuodesta ja on pienin viiteentoista vuoteen. Rukiin osalta pääasiallinen syy satovähennykseen on viljelyalan pieneneminen syksyn epäedullisten kylvösäiden takia, muiden viljojen osalta pääsyynä on kuivuus.

Ohrasta ja kaurasta pois kymmenesosa

Ohrasato jäänee alimmaksi kolmeenkymmeneen vuoteen. Sato putoaa kahdeksasosan viime vuodesta. Kaurasato pienenee viljoista suhteellisesti vähiten, reilun kymmenesosan. Kaurasato on pienin kahdeksaan vuoteen. Tämä vuosi on toinen niistä vuosista kolmenkymmenen vuoden aikana, jolloin kaurasato jäänee alle 900 miljoonan kilon.

Rapsisadon viime vuosien nousu kääntyy laskuun

Rapsisato putoaa neljänneksen viime vuodesta. Rapsin viljely on viimeisen parin vuoden aikana kasvanut, ja siitä on korjattu suurempia hehtaarisatoja kuin rypsistä. Tämä vuosi on poikkeus: rapsin parempi satotaso jää tavallista pienemmäksi ja kylvöala kääntyi laskuun.

Tilaston taustaa

Luken satotilaston heinäkuun satoarviot perustuvat paikallisten ProAgria Keskusten asiantuntijoiden omilta alueiltaan antamiin arvioihin, jotka kuvaavat tilannetta heinäkuun 16. päivänä. Kuntakohtaisten arvioiden pohjana ovat silmämääräiset havainnot sekä paikallinen asiantuntemus. Viljelykasvien pinta-alat perustuvat maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmän tietoihin.

Seuraava, elokuun 27. päivän tilannetta kuvaava tilasto, julkaistaan 31.8.2018. Satotilasto laajenee ja tarkentuu marraskuun 22. päivänä, jolloin Luke julkaisee alueittaisia satotietoja maatiloilta saatavien satotietojen perusteella.  

Satoarvioihin liittyvän taulukon löydät satotilaston kotisivuilta.

Artikkeli Tulossa 2000-luvun pienin viljasato julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Luke ja FAO lisäävät yhteistyötään

Luonnonvarakeskus Luke -

Rooma, 19. heinäkuuta 2018 – Luonnonvarakeskus (Luke) ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO ovat allekirjoittaneet yhteisymmärryspöytäkirjan kehittääkseen yhteistyötään kestävän metsätalouden, YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden, ilmastonmuutoksen ja ruokaturvan hyväksi tekemässään työssä.

Yhteistyö koostuu neljästä osa-alueesta:

  • kestävän metsätalouden käytäntöjen ja metsävarojen hallinnan vahvistaminen kehittyvissä maissa
  • osaamisen vaihto tilastollisen datan keruussa ja analysoinnissa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden indikaattoreiden mittaamisen parantamiseksi
  • teknisen neuvonannon, datan ja työkalujen kehittäminen ja tarjoaminen FAOn jäsenvaltioille ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi valtioiden oman sitoumuksen (Nationally Determined Contribution) ja Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti
  • tietoisuuden lisääminen ruokaturvasta, kestävästä metsätaloudesta, ilmastonmuutoksesta ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteista

”Lähes sadan vuoden kokemuksellaan metsävarojen inventoinnista ja kartoituksesta Luonnonvarakeskus on loistava kumppani tarjoamaan tukeaan kehittyvissä maissa”, sanoo Assistant Director-General Hiroto Mitsugi FAOn metsäosastolta.

”Yhteistyö parantaa Luken kansainvälistä vaikuttavuutta YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen edistämisessä”, sanoo Luken tilastojohtaja Johanna Laiho-Kauranne.

Lue koko englanninkielinen tiedote täältä.

Artikkeli Luke ja FAO lisäävät yhteistyötään julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Ravustuskausi käynnistyy vaihtelevasti eri vesistöissä

Luonnonvarakeskus Luke -

Ravustuskausi alkaa lauantaina 21.7. kello 12.

Ravustuskausi alkaa lauantaina 21.7. kello 12. Syvissä ja tuulille alttiissa järvissä naarasrapujen kuorevaihdot ovat myöhässä ja parhaat saaliit saadaan todennäköisesti heinä-elokuun vaihteessa. Etelä-Päijänteellä tehtyjen koeravustusten perusteella Etelä-Suomessa suuristakin järvistä saadaan hyviä täplärapusaaliita heti kauden alussa. Matalissa ja suojaisissa vesissä täplärapusaaliiden odotetaan olevan vähintään kohtalaisia koko maassa heti alkukaudesta. Parhaat jokirapusaaliit saadaan oletettavasti vasta elokuussa, Luonnonvarakeskuksen (Luke), Itä-Suomen yliopiston ja Kalatalouden Keskusliiton rapuasiantuntijat arvioivat.

Suojaisissa vesissä rapujen pyydystettävyyttä kauden alussa voi heikentää pintaveden liiallinen lämpiäminen. Silloin kannattaa virittää pyydykset tavanomaista syvemmälle viileämpään veteen, jonne ravut hellekausina hakeutuvat. Täplärapukantojen tila vaihtelee: osa vesistä tuottaa saaliista hyvin, toisissa kanta on ollut pitkään heikko. Hyvätuottoisissakin vesissä vuosien välinen kannanvaihtelu on melko suurta. Tuottavia jokirapukantoja on jäljellä valitettavan vähän. Niistä valtaosa sijaitsee Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Täpläravun istutukset ovat kiellettyjä

Täplärapu on lainsäädännössä määritelty haitalliseksi vieraslajiksi. Täplärapuja ei saa istuttaa edes sellaisiin vesistöihin, joissa niitä on jo entuudestaan. Kiellolla pyritään ehkäisemään haitallisen vieraslajin leviämistä. Samalla ehkäistään rapuruton leviämistä täpläravun mukana, rapuasiantuntijat muistuttavat.

Rapuruton ehkäiseminen on jokaisen vesilläliikkujan vastuulla

Rapurutto määritellään erittäin haitalliseksi vieraslajiksi. Jokamiehen vastuu harvinaistuneista jokirapukannoista korostuu vuosi vuodelta: jokaisen vesistöstä toiseen liikkuvan tulee huolehtia kalastus- ja ravustusvälineidensä desinfioinnista, mikäli kutakin vesistöä varten ei ole omia välineitään, mikä on suositeltavaa. Veneiden tulisi kuivua auringonpaisteessa vesistösiirtojen välillä. Pilssivedet pitää tyhjentää tarkoin ja tarvittaessa desinfioida. Lisäksi on muistettava, että rapuja saa säilyttää sumpuissa vain siinä vesistön osassa, josta ne on pyydetty. Rapurutto on tuhoisa jokirapukannoille ja haitallinen tai tuhoisa myös täplärapukannoille.

Jokamiehen vastuulla on huolehtia ravustusvälineistön asianmukaisesta puhdistamisesta. Ilmoita rapuhavainnoista verkossa

Jokirapu- tai täplärapukantojen romahtamisesta sekä uusista rapuhavainnoista voi ilmoittaa internetissä www.kalahavainnot.fi. Tietojen avulla selvitetään syitä rapukantojen romahduksiin ja rapujen kannanvaihteluihin, arvioidaan jokiravun uhanalaisuutta sekä suunnitellaan kestävää raputaloutta. Tiedot jokirapuesiintymistä jäävät tutkijoiden, kalatalousviranomaisten ja -neuvonnan käyttöön.

Lisätietoja:

Tutkija Esa Erkamo, Luke
puh 029 532 7425

Tutkija Jouni Tulonen, Luke
puh. 029 532 7432

Rapubiologi Japo Jussila, Itä-Suomen yliopisto (Kuopio)
puh. 040 542 8982
www.rapukamu.fi

Kalatalouden Keskusliitto, puh. 09 6844 590, www.ahven.net

Paikalliset kalatalouskeskukset (yhteystiedot www.ahven.net/jasenet)

Artikkeli Ravustuskausi käynnistyy vaihtelevasti eri vesistöissä julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Kuteeko ahven kuuseen? Itämeren ahventa etsimässä

Luonnonvarakeskus Luke -

Mihin ahvenet ovat kadonneet Suomenlahdelta? Aiemmin ulkosaariston karuissakin maisemissa niitä uiskenteli huomattavasti nykyistä enemmän. Mistä ahvenen katoaminen Suomenlahdelta johtuu ja voisiko ahventa houkutella kutemaan takaisin ulkosaariston suojaisiin lahtiin? Tätä tutkitaan parasta aikaa Luonnonvarakeskuksen johdolla Euroopan meri- ja kalatalousohjelman (EMKR) Kalatalouden ympäristöohjelmassa.

Meren pohjaan laskettuja kuusia, joihin ahvenia houkutellaan kudulle, kutsutaan kututuroiksi. Laskisiko ahven kutunsa merenpohjaan upotettuun kuuseen?

Ahven voi elää jopa 20-vuotiaaksi. Naarasahven laskee mielellään helminauhamaisen kutunsa mataliin ja suojaisiin paikkoihin, joiden pohjassa on runsaasti jämäkkää kasvillisuutta. Koiras hedelmöittää kasvillisuuteen kiinnittyneen mädin. Nopeasti lämpenevä, tuulen ja aallokon vaikutuksilta suojassa oleva lahti tarjoaa parhaat edellytykset poikasten kehittymiselle.

Luonnonvarakeskus on yhdessä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman kanssa upottanut Hangon ja Tammisaaren vesille liki sata kuusta siinä toivossa, että ahvenet saataisiin kutemaan niihin.

− Tarkoitus on tutkia, saataisiinko ahven kutemaan turoihin alueilla, joilla ahvenen lisääntyminen on syystä tai toisesta vähentynyt. Kututurot voisivat tarjota sopivan kutualustan ja toimia tietynlaisena kunnostuskeinona muutoin heikentyneissä lisääntymisolosuhteissa, tutkija Sanna Kuningas Luonnonvarakeskuksesta sanoo.

Sameassa vedessä ahven ei näe saalistaa

Ahven saalistaa näön perusteella. Sameassa vedessä se ei pärjää saaliskilpailussa särkikaloille. Rehevöityminen tuo mukanaan myös muita ongelmia: pohjat liettyvät, rihmalevän määrä kasvaa ja rakkolevän määrä vähenee.

Ilmastonmuutos kiihdyttää rehevöitymistä entisestään, kun lisääntynyt sadanta ja valumavedet tuovat entistä suuremman määrän ravinteita Itämereen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ahveniin ovat ristiriitaiset:

− Toisaalta ahvenet pitävät lämpimistä vesistä, mutta jos lämmintä kevättä seuraa kylmä alkukesä, kudulle ja koko vuoden ahvenkannalle saattaa käydä huonosti. Ilmaston lämpeneminen puolestaan lisää rehevöitymistä entisestään, tutkija Antti Lappalainen kuvailee ilmiön ristiriitaisia vaikutuksia.

Ilmastonmuutos muuttaa kalojen elinympäristöjä. EMKR kalainnovaatioita onkimassa

Yleisradion A-Studio sukelsi yhdessä tutkijoiden kanssa merenpohjaan kututuroja katsomaan. Katso dokumentti tästä.
Tuloksia turojen toimivuudesta on odotettavissa syksyllä 2019. Kututuroihin liittyvää tutkimusta on tehty kahden vuoden ajan ja tutkimus jatkuu vuoden 2019 loppuun asti.

Euroopan meri- ja kalatalousohjelmassa (EMKR) on meneillään viisi kalatalouden innovaatio-ohjelmaa, joista Luonnonvarakeskus koordinoi ohjelmia 2−4:

1. Kotimaisesta kalasta saatavan arvon lisääminen ja uudet lisäarvotuotteet
2. Tutkimuksen ja kalastajien välisen kumppanuuden kehittäminen
3. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelma
4. Kalatalouden markkinointiohjelma
5. Kalatalouden ympäristöohjelma

 

Artikkeli Kuteeko ahven kuuseen? Itämeren ahventa etsimässä julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Älä päästä hellettä sisään

Motiva -

Kesän ennätyshelteet aiheuttavat viilennystarvetta kodeissa ja mökeillä. Motivan fiksut ja helpot viilennysvinkit sekä tarkastuslista energiatehokkaan siirrettävän ilmastointilaitteen hankintaan ja käyttöön ovat nyt tarpeen. Jäähdytyslaitteet kuluttavat sähköä ja käyttökustannukset yllättävät jos viisaan viilennyksen taito ei ole tallella,

Rikkipäästöjen rajoittaminen on parantanut ympäristön tilaa Euroopassa: metsämaa on toipumassa happaman laskeuman aiheuttamasta kuormituksesta

Luonnonvarakeskus Luke -

Laaja kansainvälinen metsäekosysteemien seurantaverkosto on tuottanut uutta tietoa Euroopan metsien hiilenkierrosta ja maaperän tilasta. Maaveden sulfaatin, alumiinin ja ravinteiden pitoisuudet ovat pienentyneet Euroopan metsämaissa rikkipäästöjä rajoittavien kansainvälisten sopimusten ansiosta. Toinen tutkimus paljastaa, että kolmannes hiilestä palautuu maaperään karikesadon mukana.

ICP Forests -ohjelman tutkijat selvittivät eri puolilla Eurooppaa sijaitsevista metsistä kerätyn maaveden ominaisuuksissa vuosina 1996–2012 tapahtuneita muutoksia. Maaveden laatu kertoo esimerkiksi siitä, miten maaperän ravinteet ovat puiden ja muun kasvillisuuden käytettävissä sekä missä määrin niitä huuhtoutuu pois maaperän pintakerroksista.

–Sulfaatin määrä maavedessä on pienentynyt Euroopan tasolla selvästi rikkipäästöjen vähenemisen seurauksena, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Tiina Nieminen. Myös kalsiumin, magnesiumin ja kaliumin määrät maavedessä olivat vähentyneet.

Tulokset käyvät ilmi vastikään Global Change Biology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, jossa Luke oli mukana.

Kansainväliset sopimukset ovat hillinneet päästöjä

Tulokset viittaavat vahvasti siihen, että näiden ravinteiden huuhtoutuminen pois juurten ulottuvilla olevasta maaperäkerroksesta on hidastunut.

– Tämä on hyvä uutinen metsämaiden kannalta, sillä maaperän ravinnevarastojen kestävyys on nyt turvatumpaa, Jim Johnson Dublinin yliopistosta toteaa. Tutkimuksen mukaan maavedessä on myös vähemmän alumiinia kuin suurten rikkipäästöjen aikaan. Muutos on tärkeä, sillä korkeat alumiinipitoisuudet vahingoittavat puiden juuria.

Hapan sade oli yksi suurimmista ympäristöön kohdistuvista uhista 1980-luvun Euroopassa. Sen seurauksena solmittiin kansainvälisiä sopimuksia, jotka rajoittivat sadevettä happamoittavia rikki- ja typpipäästöjä. Suuren typpilaskeuman aiheuttama rehevöityminen on edelleen ongelmana useilla alueilla Euroopassa, mutta typpilaskeuman nykyinen taso Suomen alueella ei uhkaa metsiemme terveyttä.

– Metsämaidemme maaveden laatua on kuitenkin syytä seurata jatkossakin niin typen, rikin ja alumiinin kuin ravinteiden osalta, sillä paikallisten olosuhteiden säätelemät laskeuman vaikutukset eivät pysy muuttumattomina ilmaston muuttuessa, Nieminen Lukesta sanoo.

Kolmannes hiilestä palautuu maaperään karikesadon mukana

Global Biogeochemical Cycles -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan noin kolmannes metsäpuiden nettoprimaarituotannon kautta tuotetusta hiilestä palautuu maaperään takaisin karikesadon mukana. Karikesato on merkittävä hiilen ja ravinteiden lähde metsäekosysteemissä. Lehtipuiden karikesadossa palautui keskimäärin enemmän hiiltä kuin havupuiden karikesadossa, erityisesti Pohjois-Euroopassa.

Luke osallistui tutkimukseen, jossa käytettiin jaksolla 2002–2012 kerättyä ICP-Forests-karikeaineistoa 320 seurantakoealalta eri puolilta Eurooppaa. Tutkimuksessa arvioitiin myös käytössä olevien karikemallien luotettavuutta ja pyrittiin parantamaan niiden toimivuutta tarkastelemalla tekijöitä, jotka eniten vaikuttavat karikesatoon, kuten lämpötila, sademäärä, puuston tiheys ja latvuspeittävyys.

– Yhdistämällä mitatut karikesatotulokset maaperän hiilimalleihin voidaan parantaa mallien luotettavuutta, toteaa erikoistutkija Liisa Ukonmaanaho Lukesta.

– Siksi seurantatutkimusverkostot, joissa karikenäytteitä kerätään ja analysoidaan samoin harmonisoiduin menetelmin, ovat arvokkaita. Karikesadon mittaaminen on työlästä, joten perinteisten valtakunnallisissa metsäinventointien yhteydessä sitä ei pystytä mittaamaan.

Euroopan laajin metsien intensiivinen seuranverkosto

Global Change Biology -lehden metsämaatutkimuksen aineistona oli Euroopan laajuisen metsien terveydentilan seurantaverkoston (ICP Forests) maavesi-ohjelman tuottama data. Global Biogeochemical Cycles -lehdessä julkaistun karikesatotutkimuksen aineistona on saman seurantaverkoston karikeohjelman tuottama data.

ICP Forests toteuttaa YK:n Euroopan talouskomission kaukokulkeumasopimusta (http://www.unece.org/info/ece-homepage.html) ja tekee läheistä yhteistyötä EU:n kanssa. Kansainvälisen maavesiasiantuntijapaneelin puheenjohtajana toimii Tiina Nieminen Lukesta ja kansainvälisen karikeasiantuntijapaneelin puheenjohtajana Liisa Ukonmaanaho Lukesta.

 

 

Artikkeli Rikkipäästöjen rajoittaminen on parantanut ympäristön tilaa Euroopassa: metsämaa on toipumassa happaman laskeuman aiheuttamasta kuormituksesta julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Etelässä norppalaskennat onnistuivat hyvän jäätalven ansiosta – Perämerellä tuloksissa vaihtelua viime vuosina

Luonnonvarakeskus Luke -

Jää oli etelässä riittävän paksua ja peittävää ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen Saaristomerellä ja Suomenlahdella pystyttiin tänä talvena laskemaan lentokoneesta jäällä makaavien norppien lukumäärä seitsemän vuoden tauon jälkeen. Luonnonvarakeskus (Luke) toteutti norppalaskennat yhteistyössä Metsähallituksen ja WWF Suomen kanssa.

− Norppien lentolaskennat toteutetaan karvanvaihtoaikaan huhtikuussa, jolloin norpat ovat runsaslukuisimpina näkyvillä kevään viimeisillä jäillä. Parhaimmissakaan olosuhteissa laskennoissa ei kuitenkaan havaita kaikkia hylkeitä, koska osa yksilöistä on vedessä. Lisäksi jääolosuhteilla on merkittävä vaikutus laskentojen onnistumiseen, Luonnonvarakeskuksen tutkija Mervi Kunnasranta kertoo.

− Hyvän jäätalven ansiosta lentolaskenta oli mahdollista pitkästä aikaa myös norpan eteläisillä esiintymisalueilla Saaristomerellä ja Suomenlahdella. Edellisen kerran norppia pystyttiin laskemaan vastaavissa jääolosuhteissa vuonna 2011, Kunnasranta sanoo.

Saaristomeren norppakanta on noin 200–300 yksilöä

Parhaana laskentapäivänä Saaristomerellä (mukana myös Ahvenanmaan merialueita) havaittiin 122 norppaa. Itäisellä Suomenlahdella norppia havaittiin 12.

Suomenlahdella alueen pesivä norppakanta on edelleen keskittynyt pääosin Venäjän puolelle, mutta on sielläkin vähälukuinen.

-On ilahduttavaa, että Kotkan ja Haminan edustan jäillä nähtiin nyt yli kymmenen norppaa, joka on jo suuri osa alueen Saaristomeren kantaakin pienemmästä norppamäärästä, sanoo WWF Suomen merihyljetyöryhmän puheenjohtaja Antti Halkka.

-Havaittujen yksilöjen määrä voi viitata siihen, että hyvinä jäävuosina norppa voi lisääntyä myös Suomen puoleisella Suomenlahdella, Halkka toteaa.

Itämeren norppakanta Perämeren varassa

Kaiken kaikkiaan koko Itämeren alueen norppakannan arvioidaan olevan yli 20 000 yksilöä.

Eteläisimmillä alueilla leudot talvet heikentävät merkittävästi pesintäolosuhteita. Valtaosa itämerennorpista elää Perämerellä, jossa laskennat voidaan hyvien jääolosuhteiden ansiosta toteuttaa vuosittain. Keväällä 2018 lentolaskentalinjat kattoivat Perämerellä 13,4 % jääpinta-alasta. Laskennoissa havaittiin 1 331 norppaa, joista jäällä olevien norppien kokonaismääräksi laskettiin 9 919 yksilöä, mikä on selvästi vähemmän kuin viime vuonna.

– Perämeren tulosten suuri vuosittainen vaihtelu viime vuosina kertoo ennen kaikkea muutoksista laskentaolosuhteissa – ei niinkään norppakannassa, sanoo Markus Ahola Ruotsin luonnonhistorialliselta museolta.

– Perämerellä on laskettu eniten norppia leutojen talvien jälkeen olosuhteissa, joissa jäät ovat alkaneet rikkoutua jo ennen laskentajaksoa. Tänä keväänä jäätalvi jatkui pidempään ja laskentatulos oli aiempien vuosien kanssa vertailukelpoisella tasolla. Perämeren norppakanta on kasvanut keskimäärin noin viisi prosenttia vuodessa, Ahola kertoo.

Suomen alueen norppalaskennat rahoittaa ympäristöministeriö. Laskentojen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Luke yhteistyössä Metsähallituksen ja Suomen WWF:n kanssa. Perämeren norppalaskennoista vastaa Ruotsin luonnonhistoriallinen museo (Naturhistoriska riksmuseet).

Lisätietoja:

Mervi Kunnasranta/Luonnonvarakeskus
mervi.kunnasranta@luke.fi
0295323561
0503023561

Antti Halkka/WWF
040 70065 82

Markus Ahola/Ruotsin luonnonhistoriallinen museo
markus.ahola@nrm.se
0400544923

 

Artikkeli Etelässä norppalaskennat onnistuivat hyvän jäätalven ansiosta – Perämerellä tuloksissa vaihtelua viime vuosina julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Maatilojen määrä vähenee, mutta tuotanto säilyy ennallaan

Luonnonvarakeskus Luke -

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore maa- ja elintarviketalouden vuosikatsaus kertoo, että maatalouden tilamäärän nopeasta vähentymisestä huolimatta tuotannon taso on säilynyt Suomessa lähes ennallaan. Maatalous- ja puutarhayritysten kannattavuus on sitä vastoin ollut viime vuodet heikko. Suomen elintarvikevienti kääntyi vuonna 2017 nopeaan kasvuun neljän peräkkäisen laskuvuoden jälkeen, mutta kasvu on jäämässä väliaikaiseksi. Ruuan hinta on lähtenyt nousuun kulutuksen kasvun ja tuotantokustannusten nousun vetäminä.

Maatalouden tukihakemuksen jätti viime vuonna 50 500 maatilaa, kun vuonna 2000 tuotantotoimintaa harjoittavia aktiivitiloja oli vielä lähes 78 000. Tilamäärä on vähentynyt varsin tasaisesti lähes kolme prosenttia vuodessa ja kotieläintaloudessa tätäkin nopeammin. Esimerkiksi maidontuotantoon erikoistuneiden tilojen määrä on laskenut noin seitsemän prosentin vuosivauhtia.

Luken erikoistutkija Minna Väreen mukaan maatalouden rakennemuutos ei ole kuitenkaan yksiviivaista ja tasaista.

– Osa viljelijöistä vastaa kiristyneisiin taloudellisiin edellytyksiin laajentamalla voimakkaasti tuotantoa. Osa jättää toimialan. Osalla tiloista puolestaan monipuolistetaan yritystoimintaa tai mennään palkkatyöhön tilan ulkopuolelle. Varsinkin kasvintuotantotiloista on tullut nopeassa tahdissa palkkatyön ohella hoidettavia osa-aikatiloja.

Tilamäärän vähentyessä tilojen keskikoko on suurentunut. Vuosina 2000–2017 aktiivitilojen keskipeltoala on kasvanut 60 prosentilla alle 28 peltohehtaarista lähes 45 hehtaariin. Maidontuotannossa keskimääräinen karjakoko on puolestaan yli kaksinkertaistunut, 17 lehmästä 38 lehmään.

Tilojen keskikoon kasvusta huolimatta tilakoot ovat Suomessa edelleen suhteellisen pieniä. Suuria, yli sadan hehtaarin tiloja oli vuonna 2017 vain runsaat 10 prosenttia tiloista. Yli 100 lehmän karja oli noin viidellä prosentilla maitotiloista. Kyseiset tilat tuottivat kuitenkin jo runsaan viidenneksen koko maan maidontuotannosta.

Kotieläintuotanto kasvussa

Maatalous- ja puutarhayritysten tulo- ja kannattavuuskehitys on ollut viime vuosina keskimäärin erittäin heikkoa. Tuotantopanosten hinnat ovat pitkään nousseet tuottajahintoja nopeammin, mikä on lisännyt kustannuksia ja heikentänyt kannattavuutta. Tarvikkeiden, varsinkin energian ja lannoitteiden, hinnat ovat nousseet voimakkaasti. Heikosta kannattavuudesta huolimatta maataloustuotannon volyymit, etenkin kotieläintuotannossa, ovat säilyneet lähes ennallaan.

Maidontuotanto, joka on edelleen Suomen maatalouden merkittävin tuotantosuunta tuotannon kokonaisarvolla mitattuna, on säilynyt kutakuinkin EU-jäsenyyttä edeltäneellä tasolla.  Vuonna 2017 meijereihin toimitettiin 2 297 miljoonaa litraa maitoa. Raakamaidosta lähes 40 prosenttia käytettiin juustojen, noin neljännes maitonesteiden ja runsas neljännes voin ja maitojauheen valmistukseen.

Lihan kokonaistuotanto, johon lasketaan mukaan kaikkien eläinlajien liha, oli vuonna 2017 lähes 400 miljoonaa kiloa. Määrä oli 5 miljoonaa kiloa pienempi kuin vuonna 2016, mutta 15 miljoonaa kiloa suurempi kuin vuonna 2012. Lihan kokonaiskulutus oli 433 miljoonaa kiloa, joten omavaraisuusaste oli 92 prosenttia.

Kananmunia tuotettiin vuonna 2017 lähes 74 miljoonaa kiloa eli reilun prosentin enemmän kuin edellisvuonna. Viiden vuoden aikana 2012–2017 tuotanto on kasvanut peräti 18 prosenttia. Myös kananmunien kulutus on noussut Suomessa melko tasaisesti viimeisten vuosien aikana.

Peltokasvien viljelyssä tuotannon vaihtelut vuosien välillä ovat suurempia kuin kotieläintuotannossa. Vuonna 2017 viljasatoa vähensivät osassa maata ennätykselliset sadekaudet ja kylmät jaksot sekä kehnot sadonkorjuuolosuhteet. Kokonaisviljasato, 3,4 miljardia kiloa, oli 2000-luvun toiseksi pienin.

Eri kasvien viljelyalat ovat kuitenkin säilyneet Suomessa viime vuodet melko vakaina. Vuonna 2018 viljellään viime vuotta enemmän ohraa, mutta kauran, vehnän ja rukiin viljelyalat vastaavasti laskivat viime vuodesta. Myös öljykasvien, rypsin ja rapsin, yhteenlaskettu viljelyala laski keväällä 2018.

Elintarvikeviennin kasvu uhkaa hyytyä

Suomen elintarvikevienti kääntyi vuonna 2017 vihdoin kasvuun neljän peräkkäisen laskuvuoden jälkeen. Elintarvikkeita vietiin Suomesta viime vuonna yhteensä 1 579 miljoonan euron arvosta mikä on lähes 10 prosenttia enemmän kuin vuonna 2016. Viennin arvo palautui samalla Venäjän pakotteita edeltävälle tasolle. Viennin merkittävin yksittäinen tuoteryhmä olivat edelleen meijerituotteet.

Luken tutkimusprofessori Jyrki Niemen mukaan viennin kasvua selittää usea tekijä.

– Viennin arvon nousua vauhditti erityisesti elintarvikkeiden hintojen nousu kansainvälisillä markkinoilla. Myös suomalaisille elintarvikkeille löydetyt uudet markkinat avittivat viennin kasvua.

Kuluvana vuonna elintarvikevientimme kasvu uhkaa kuitenkin jälleen hyytyä. Vuoden 2018 ensimmäisellä kolmanneksella viennin arvo oli kahdeksan prosenttia edellisvuotta alemmalla tasolla.

Elintarvikekaupan alijäämä laajeni vuonna 2017 viennin reippaasta kasvusta huolimatta, noin 123 miljoonalla eurolla, 3 504 miljoonasta 3 627 miljoonaan euroon. Alijäämän arvo on yli kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Elintarvikkeita tuotiin Suomeen viime vuonna 5 205 miljoonan euron arvosta, mikä on runsaat viisi prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Tuonnin arvon kasvua selittää etenkin tuontihintojen nousu.

Ruoan hinta kääntynyt nousuun

Ruuan hinta on ollut kuluvana vuonna nopeassa nousussa. Toukokuussa 2018 elintarvikkeiden kuluttajahinnat olivat jo 2,4 prosenttia korkeampia kuin vuotta aiemmin. Erityisesti vihannesten, hedelmien, marjojen, voin sekä lihavalmisteiden hintoihin tuli korotuksia. Vihannekset kallistuivat peräti 13 prosenttia edellisvuodesta.

– Hintamuutosten taustalla on erityisesti ruoan maailmanmarkkinatilanne. Tuontihintojen nousu on vähentänyt tuonnin kautta tulevaa hintakilpailua Suomen markkinoilla. Tämä on mahdollistanut kotimaisessa maataloudessa ja teollisuudessa tapahtuneiden kustannusnousujen osittaisen siirtymisen kuluttajahintoihin. Lisäksi kuluttajien ostovoima on kasvanut, joten kauppa käy nyt aiempaa paremmin ja hinta ei ole yhtä tärkeä ostoskriteeri, Niemi pohtii.

Vuosina 2014–2017 elintarvikkeiden kuluttajahinnat laskivat Suomessa yhteensä lähes neljä prosenttia. Kuluttajahintaindeksin muutos oli samalla ajanjaksolla tasan kaksi prosenttia, joten ruoan hintakehitys oli useita vuosia yleistä inflaatiokehitystä hidastava tekijä.

 

 

 

Artikkeli Maatilojen määrä vähenee, mutta tuotanto säilyy ennallaan julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Lohikesällä oli lupaava alku – seuraa lohennousua 24/7 verkossa

Luonnonvarakeskus Luke -

Vaikka kesän 2018 lohivaellus alkoi vilkkaasti, Tornion- ja Simonjokeen on noussut lohia kudulle selvästi vähemmän kuin vuosina 2014−2016, mikä saattaa heikentää tulevaa poikastuotantoa. Nykyiset lohimäärät ovat silti runsaampia kuin 1980-luvulta aina 2010-luvun alkuun asti.

Tornion- ja Simojoella lohimäärät vaatimattomia vilkkaan alun jälkeen

Kutuvaelluksen alku oli Tornionjoella ja Simojoella lupaava. Suuria lohia oli ajankohtaan nähden runsaasti sekä nousukalaseurannoissa että meri- ja jokisaaliissa. Eniten lohia havaittiin juhannuksen tienoilla kuten tavallisestikin. Vaellushuipun aikoihin lohia ei kuitenkaan ollut yhtä paljon kuin muina vuosina. 10. heinäkuuta mennessä nousulohia on havaittu Tornionjoella 27 200 ja Simojoella 1700 yksilöä.

− Mikäli lohennousu ei jatku loppukesällä tavanomaista kiivaampana, kutulohien määrissä jäädään Tornion- ja Simojoella selvästi riittävän poikastuotannon turvaavan tavoitetason alapuolelle, kertoo erikoistutkija Atso Romakkaniemi Luonnonvarakeskuksesta.

− Myös viime vuonna kutulohimäärät olivat liian alhaisia tavoitetasoon verrattuna, Romakkaniemi jatkaa.

Tornionjoella lohimäärä on jokseenkin sama kuin vastaavana ajankohtana vuonna 2017. Simojoella lohimäärät ovat viime vuotta runsaampia.

Ruotsi sulki lohenkalastuksen Perämerellä kesäkuun lopussa

Pohjanlahdella Suomen ja Ruotsin rannikoilla ammattikalastajat saivat hyviä lohisaaliita kesäkuun puolivälistä lähtien. Lohikiintiö täyttyi nopeasti Ruotsissa Perämerellä ja lohenkalastus suljettiin siellä jo 30. kesäkuuta.

− Suomessa lohikiintiö on jaettu kalastajakohtaiseksi ja ammattikalastajat voivat asetettujen pyydysmäärä- ja aikarajoitusten puitteissa itse päättää kalastusajankohdastaan. Kiintiöseurannan mukaan Pohjanlahden kiintiöstä on kalastettu heinäkuun 11. päivään mennessä noin 78 % eli 20 400 lohta, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Tapani Pakarinen.

Luonnonvarakeskus arvioi luonnonlohikannat vuosittain

Lohi kutee noin 40 Itämereen laskevassa joessa. Kaikkien jokien yhteenlaskettu poikastuotanto on nykyisin yli kolme miljoonaa merivaelluksensa aloittavaa lohenpoikasta vuodessa. Tornionjoki on ylivoimaisesti suurin lohentuottaja. Vähintään kolmannes kaikista Itämeren lohista on peräisin Tornionjoelta.

Luke arvioi vuosittain luonnonlohikantojen tilan yhdessä muiden Itämeren alueella lohikantojen tilaa seuraavien tahojen kanssa. Keväisin valmistuvan arvion pohjalta annetaan suosituksia Itämeren lohenkalastuksen säätelylle ja lohikantojen hoidolle.

Tornionjoella käy vuosittain yli 10 000 virkistyskalastajaa. Seuraa lohennousua 24/7 verkossa

Nousulohimäärien kehitystä voi seurata verkossa (www.luke.fi/nousulohet) elokuun loppuun saakka, jolloin nousukalaseuranta päättyy. Luke julkaisee uusia tietoja lohimäärien kehityksestä lähes päivittäin.

Artikkeli Lohikesällä oli lupaava alku – seuraa lohennousua 24/7 verkossa julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

EU alkaa kerätä tietoa ruokajätteestä – Suomessa seurannan kehittäminen jo vauhdissa

Luonnonvarakeskus Luke -

Euroopan komissio valmistelee parhaillaan säädösluonnosta ruokajätteen mittaamisesta. Jatkossa jäsenmaat raportoivat ruokajätteensä komissiolle vuodesta 2020 lähtien vuosittain. Suomessa ruokahävikin seurannassa on edetty tähän asti vapaaehtoisin toimin. Juuri alkaneessa Luonnonvarakeskuksen (Luke) kolmivuotisessa hankkeessa rakennetaan ruokajätteen kansallista seurantajärjestelmää yhteistyössä alan ja ministeriöiden kanssa.

Ruokahävikin seuranta ja tiekartta -hankkeessa kehitetään helppokäyttöisiä ja EU-yhteensopivia tiedonkeruutapoja kansallisen ruokajätteen seurantaan. Hankkeessa kasvatetaan ymmärrystä ruokajätteen ja -hävikin mittaamisesta, laaditaan tiekartta ja lisätään ketjun yhteistyötä hävikin vähentämiseksi. Hankkeessa selvitetään myös yhden vuoden tiedot sekä ruokajätteen että -hävikin määrästä koko elintarvikeketjusta vuoden 2020 loppuun mennessä.

– Onneksi otimme Suomessa jo varaslähdön asiaan, olemme hyvässä vauhdissa ja etenemme yhteistyössä alan kanssa vapaaehtoiselta pohjalta ja luomme ruokajätteen ja -hävikin seurannalle hyvät valmiudet, toteaa hanketta pitkään alan kanssa valmistellut erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri Lukesta.

– On todella tärkeää, että ruokajätteen seurantamenetelmät ja -tiedot ovat yhdenmukaisia komission tulevan ehdotuksen kanssa. Siksi olemme näissä kansainvälisissä keskusteluissa mukana.

Tavoitteena tiekartta ja ruokahävikin vähentäminen

Hankkeessa tunnistetaan keskeisiä keinoja vähentää ruokahävikkiä kokonaisvaltaisesti koko ruokaketjussa. Vuoden 2020 loppuun mennessä laadittavassa tiekartassa tunnistetaan lisäksi ruokahävikkivirrat ketjun eri osissa.

– Komissio tarvitsee tiekarttaa, jotta se voi arvioida ruokahävikin vähentämisen potentiaalin, jonka mukaan vähennystavoitteita asetetaan. On erityisen tärkeää, että pyritään sitouttamaan alan toimijat hävikin vähentämiseen.

Luke on jo aloittanut ensimmäisen maakunnallisen ruokahävikin tiekartan laadinnan Varsinais-Suomen alueella EU-rahoitteisessa Life IP Circwaste-hankkeessa.

– Työpajat ovat merkittävässä roolissa tiekartan laadinnassa, ja kaikki halukkaat ruokaketjun toimijat ovat tervetulleita työpajoihin, hankkeen projektipäällikkö, tutkija Inkeri Riipi kertoo.

– Tiekarttatyössä tulee korostumaan alun perin syömäkelpoinen ja vähennettävissä oleva ruokahävikki. Tässä mielessä olemme EU:n jätedirektiivin ja komission ajatuksia edellä, joka keskittyy ehdotuksessaan lähinnä kokonaisruokajätteeseen, johon sisältyvät niin syömäkelvottomat kuin syömäkelpoiset osat, Riipi jatkaa.

Ruokahävikin seuranta ja tiekartta -hankkeessa ovat mukana maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Elintarviketeollisuusliitto, Päivittäistavarayhdistys ja Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry, sekä niiden jäsenyrityksiä.

 

 

Artikkeli EU alkaa kerätä tietoa ruokajätteestä – Suomessa seurannan kehittäminen jo vauhdissa julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Sivut

Tilaa syöte Biolaakso syötteiden kerääjä - Biolaakson RSS-syötteet