Biolaakson RSS-syötteet

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttämisen käsikirjasta on saatavilla päivitetty versio

Itä- ja Pohjois-Suomen EY-toimisto -

Euroopan komissio on julkaissut päivitetyn käsikirjan eurooppalaisen pidätysmääräyshaun antamisesta ja täytäntöönpanosta. Käsikirjan tarkoituksena on edistää vuonna 2004 lanseeratun eurooppalaisen pidätysmääräysjärjestelmän käyttämistä. Käsikirja tarjoaa hyödyllisiä suosituksia ja neuvoja esimerkiksi kansallisille tuomareille ja muille eurooppalaista pidätysmäär&a...

Hulevesialueiden kasvien kysyntä kasvaa

Luonnonvarakeskus Luke -

Kasvitilaukset hulevesialueille tulee tehdä pari vuotta ennen alueen rakentamisen aloittamista.

Hulevesialueilla käytettävien taimien markkinaan on tulevina vuosina lupa odottaa selvää kasvua, arvioi Taimistoviljelijät ry:n toiminnanjohtaja Jyri Uimonen.

–  Hulevesialueet ovat kasvava käyttökohde. Niitä suunnitellaan ja rakennetaan koko ajan lisää, Uimonen sanoo.

Vielä tällä hetkellä hulevesialueiden kasvit eivät ole taimistoviljelijöille merkittävä tuoteryhmä: 34 miljoonan euron vuotuisesta kokonaispotista niiden osuus on muutamia satoja tuhansia euroja. Kasvumäärissä puhutaan kuitenkin kaksinumeroisista luvuista.

Perennoja, pensaita, puita ja ruohoja Viiltosara Luken astiakokeessa, kuva: Eeva-Maria Tuhkanen

Uimosen mukaan yleinen – ja väärä – käsitys on, että hulevesikohteilla käytettäisiin yksinomaan perennoja. Sopivia lajeja löytyy yhtä lailla pensaista, puu- ja ruohovartisista kasveista.

– Erityisesti puuvartisia kasveja voisi käyttää nykyistä enemmän, Uimonen arvioi.

Perennoista keskeisimpiä lajeja ovat kurjenmiekka, rantakukka ja -tyräkki. Pensaista pajut, taikinamarja, koiranheisi, juolukka ja tyrni. Puista terva- ja harmaaleppä, hieskoivu ja tuomi ja ruohovartisista kasveista erilaiset sarat, kaislat ja ruo’ot.

– Lajit ovat luonnonvaraisia kosteikkokasveja. Vesikasvit eivät hulevesialueilla menesty, sillä ne eivät kestä vaihtelevaa kosteutta.

Hulevesikohteille vain kotimaisia kasveja

Taimistoviljelijät puhuvat voimakkaasti kotimaisten kasvien käytön puolesta.

– Kotimaisuus on meille ehdottoman tärkeää ja hulevesialuilla korostetun tärkeää, sillä veden mukana kasvillisuus leviää helposti.

Uimonen tietää tapauksia, joissa maanomistaja on istuttanut puronvarteen ulkomaista kasvilajia, joka kohta onkin lähtenyt leviämään hallitsemattomasti.

– Esimerkiksi keltamajavankaali on tällainen erittäin haitallinen kasvi, joka levitessään syrjäyttää kotimaiset lajit.

Taimitilaukset tulee tehdä riittävän ajoissa, mielellään 1,5–2 vuotta etukäteen.

– Kasvit eivät ole tuottajilla valmiina hyllyssä vaan ne kasvatetaan tarpeen mukaan. Hulevesikohteet ovat isoja hankkeita, jolloin taimia saatetaan tarvita vaikka 5 000 kappaletta kerrallaan. Lisäksi osa kasveista on hankalasti lisättäviä, joten kasvatukseen kuluu aikaa, Uimonen muistuttaa.

Teksti: Maria Latokartano

Sivun yläreunan kuva: Eeva-Maria Tuhkanen, Luke

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Artikkeli Hulevesialueiden kasvien kysyntä kasvaa julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Hulevedet haltuun kasvivoimin

Luonnonvarakeskus Luke -

Kasvit ovat luonnollinen ja tehokas tapa hallita ja puhdistaa sade- ja sulamisvesiä. Luonnonvarakeskus (Luke) selvittää, mitkä kasvilajit toimivat tehtävässä parhaiten.

Sade- ja sulamisvedet eli hulevedet aiheuttavat kontrolloimattomina taajamissa ongelmia. Ne saavat kadut, pihat ja viemäriverkostot tulvimaan ja kuljettavat mukanaan ravinteita ja haitta-aineita, jotka heikentävät pohja- ja purkuvesistöjen laatua.

Maankäyttö- ja rakennuslaki sekä vesihuoltolaki edellyttävät hulevesien käsittelyä niiden syntysijoilla. Aiemmin hulevedet on ohjattu jätevesiviemäreihin. Se kuormittaa viemäriverkostoa, joten on ollut tarpeen kehittää toisenlaisia ratkaisuja. Yksi varteenotettava vaihtoehto on hallita hulevesiä kasvien avulla.

– Kasvit ovat luonnollinen elementti. Ne sitovat ravinteita, ovat tehokkaita veden haihduttajia ja viivyttävät veden liikkeitä fyysisellä massallaan. Kasvien juuret pitävät maaperän kuohkeana, mikä edesauttaa veden imeytymistä ja kasvit vaikuttavat maan mikrobistoon. Näiden välittömien vaikutusten lisäksi kasvit myös lisäävät ympäristön monimuotoisuutta, parantavat mikroilmastoa ja lisäävät esteettisen vaikutuksensa kautta ihmisten hyvinvointia, tutkija Sirkka Juhanoja Lukesta listaa.

Mitä istutettiin, mitä levisi?

Mikä tahansa kasvi ei kuitenkaan kelpaa. Hulevesialueilla elävien kasvien pitää kestää vuoroin seisovaa vettä ja kuivuutta ja niiden tulee sitoa tehokkaasti ravinteita ja haitta-aineita. Niiden tulee myös olla kotimaisia.

– Kotimaiset luonnonkasvit ovat ilmastollisesti kestäviä ja meidän oloihimme sopeutuneita. Luonnonkasveja käyttämällä vältetään haitallisten vieraslajien leviäminen, Juhanoja perustelee.

Luke selvittää parhaillaan Hulekas-hankkeessa, mitkä kasvit toimivat hulevesialuilla parhaiten.

– Olemme kartoittaneet kasvillisuutta käytössä olevilta, 5–10 vuotta sitten perustetuilta alueilta ja verranneet tuloksia istutuskarttoihin: mikä oli suunnitelma, mitkä lajit selvisivät, mitkä levisivät liikaa ja mitä lajeja alueelle levisi luontaisesti. Havaitsimme, että jos hulevesialue jätetään kasvittumaan luonnollisesti, se kyllä kasvittuu mutta tulos on hallitsematon. Yksi kasvilaji saattaa vallata alan, mikä ei ole hyvä, sillä alueet toimivat usein virkistysalueina, Juhanoja kertoo.

Uusia alueita suunnitellaan eri puolille maata

Hulekas-hankkeen puitteissa Luke on ollut mukana suunnittelemassa uusia hulevesialueita, joista yksi rakennettiin viime vuonna Kuopioon, toinen Jyväskylään, kolmas alkukesästä Turkuun Skanssin asuinalueelle ja neljäs on ensi vuonna valmistumassa Kaarinaan. Näiden lisäksi Helsinkiin valmistui uusi kohde vuonna 2015.

– Vesihuolto- ja maanrakennuslaki muuttuivat vuonna 2014, jolloin vastuu hulevesialueiden suunnittelusta siirtyi vesilaitoksilta kunnille. Kunnissa on tällä hetkellä kova tarve asiantuntija-avulle, Juhanoja sanoo.

Eri kasvit sitovat ravinteita eri tavoin Tutkija Eeva-Maria Tuhkanen kirjaa ylös valumalukemat Luken Piikkiön toimipaikassa tehtävistä astiakokeista. Kuva: Sirkka Juhanoja / Luke

Tutkija Eeva-Maria Tuhkanen on yhdessä muiden tutkijoiden kanssa selvittänyt, mitkä luonnonkasvit käyttävät vettä ja sitovat ravinteita parhaiten.

– Kasvatimme seitsemää eri kasvilajia erilaisilla kasvualustoilla. Koe on vielä kesken, mutta jo nyt kasvien välillä on nähtävissä eroja.  Esimerkiksi viiltosara paljon vettä käyttävänä soveltuu uomaan, jossa täytyy saada ravinteet sidottua.

Tuhkanen toivoo, että ensi kesän jälkeen tutkijoilla on käytössään täsmätietoa hulevesialueiden suunnittelun tueksi.

Astiakokeissa tutkijat selvittivät myös erilaisten kasvualustojen vaikutusta hulevesien määrään ja laatuun. Ravinteita itseensä sitova biohiili näyttäisi soveltuvan hulevesialueiden imeytyspainanteisiin.

Ylläpitoon liittyviä kysymyksiä tutkittava lisää

Sitä mukaa kun uutta tietoa kertyy, syntyy uusia kysymyksiä, joiden parissa tutkijoiden mieli jo askartelee. Mielenkiintoisimmat kysymykset koskevat sitä, miten hulevesikohteita jatkossa tulisi hoitaa kiertotalouden periaatteet huomioon ottaen.

– Kuinka usein kasvimassa pitäisi poistaa? Entä millä tavoin kasvimassa ja ruoppausliete olisi parasta käsitellä, jotta ne voitaisiin toisella paikalla palauttaa takaisin maaperään kasvien uudelleen hyödynnettäväksi? Entä voisiko kasvualustaa säätämällä parantaa ympäristöhyötyjä? Nämä hulevesialueiden ylläpitoon liittyvät kysymykset ovat vielä pitkälti ratkaisematta, Sirkka Juhanoja sanoo.

Teksti: Maria Latokartano

Sivun yläreunan kuva: Eeva-Maria Tuhkanen, Luke

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Artikkeli Hulevedet haltuun kasvivoimin julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Kun kaupunki tiivistyy, hulevesien hallinnan suunnittelutarve lisääntyy

Luonnonvarakeskus Luke -

Helsingin kaupungilla on parinkymmenen vuoden kokemus hulevesikohteista. Hyvin toimiva kohde tarvitsee oikeat kasvilajit ja hoitosuunnitelman.

Hulevesialueiden suunnittelutarve tulee Helsingissä lähivuosina kasvamaan entisestään, arvioi Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan luontoasiantuntija Tuuli Ylikotila.

–  Vettä läpäisemättömän maa-alan osuus on nyt noin kolmannes Helsingin koko maa-alasta ja sen osuus kasvaa kaupungin rakentuessa lähivuosikymmenien aikana. Olemme rannikkoalueella, jossa tyypillisiä ovat runsaskallioiset maastot sekä savipohjaiset laaksot, joten hulevesien imeytys on vaikeaa. Tarvitaan runsaasti uusia ratkaisuja, joissa kasveilla on oma roolinsa.

Viikinojan hoitotarve yllätti

Helsingin kaupungin ensimmäinen merkittävä hulevesikohde oli Viikinoja, joka rakennettiin Viikin asuinalueelle 1990-luvun lopulla.

– Siihen aikaan Viikki oli peltoalue, jonka keskellä kulki viivasuora oja, Ylikotila muistelee.

Suunnitelmassa ojaa siirrettiin ja uuden, mutkittelevan uoman rannoille istutettiin perennoja, puita ja pensaita. Osittain alueen annettiin myös taimettua luontaisesti.

– Siihen aikaan meillä ei vielä ollut tietoa sopivista kasveista, vaan lajivalinta oli melkoista hakuammuntaa. Alueen tulevaan hoitotarpeeseen ei myöskään osattu varautua.

Hoidon puutteessa alue alkoi pajuttua. Järviruoko, korpikaisla ja leveäosmankäämi levisivät niin ikään hurjasti.

– Viikinojaa on hoidettu niittämällä, vesiuomaa ruoppaamalla ja raivaamalla pajupensaikkoa, Ylikotila sanoo.

Ylläpito huomioitava jo suunnitteluvaiheessa

Kun Pohjois-Pasilan Metsäläntien hulevesirakenne valmistui vuonna 2015, aiemmista virheistä oli otettu opiksi.

– Valitsimme kasvit yhdessä Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden kanssa. Alueelle laadittiin myös hoitosuunnitelma.

Ylikotilan mukaan tyypillinen virhe hulevesialueita suunniteltaessa on, ettei kohteen ylläpitoa huomioida tarpeeksi.

– Rakenteen on oltava sellainen, että aluetta pääsee hoitamaan. Esimerkiksi ruoppausta varten tarvitaan hoitokalustoa kestävä huoltotie.

Helsingin kaupunki tekee Luonnonvarakeskuksen Hulevesien kasvit ja kasvualustat -hankkeen kanssa yhteistyötä muun muassa tarjoamalla kohteita tutkittavaksi ja rahoittamalla tutkimusta.

– Kokemukset ovat olleet erinomaisia ja tutkimusyhteistyö hulevesikasvihankkeessa rakentavaa. Odotamme tuloksia innolla, sillä tutkimukseen perustuvalle tiedolle on suuri tarve, Ylikotila sanoo.

Teksti: Maria Latokartano

Sivun yläreunan kuva: Sirkka Juhanoja, Luke

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Artikkeli Kun kaupunki tiivistyy, hulevesien hallinnan suunnittelutarve lisääntyy julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

MultiPro System palosuojat

Puuinfo -

Kuva: Palosuojapetsatut puurakenteet WDC-paviljonki, Helsinki

B-s1,d0 -luokan paloa estävä puunsuoja

Vesiohenteiset paloa estävät puunsuojat antavat pinnalle B-s1,d0 palosuojaluokituksen.

(B -Tarvikkeet, joiden osallistuminen paloon on hyvin rajoitettu
s1 - Savuntuotto on erittäin vähäistä
d0 - Palavia pisaroita tai osia ei esiinny).

MP FR -käsitelty puu on lähes palamaton. Tuote on ympäristöystävällinen ja vaaraton ihmisille ja eläimille; sitä voi käytää sekä sisällä että ulkona.

 

  Image: Myynti: 

Jälleenmynti Suomessa:

Renotech Oy 
Sampsankatu 4 B, 20520 Turku

Jari Koivisto
puh. 040 485 1550
jk@renotech.fi

www.renotech.fi

Valmistaja: 

Lisätietoa: 

 

    MP FR TEXTERIOR Sertifikaatti

MP FR ULTRA Sertifikaatti

Käyttöturvallisuustiedote

Tags: PintakäsittelytPaloturvallisuusPaloturvallisuustuotteet/palvelutPintakäsittelyaineetLegacy nid: 1 629Share: 

Jatkuva mittaaminen parantaa puunkorjuun kantavuutta ja laatua

Luonnonvarakeskus Luke -

Metsäteollisuuden ympärivuotinen puuntarve edellyttää korjuuta myös pehmeiltä mailta.

Luonnonvarakeskus (Luke) hakee ratkaisua pehmeiden kohtien paikallistamiseen ja niiden välttämiseen CAN-väylätiedon ja laserskannereiden avulla yhdessä konevalmistajien kanssa.

Kantavuutta ennustavilla menetelmillä pyritään välttämään koneiden uppoamiset ja kiinnijuuttumiset sekä pienentämään maaperän kuormitusta. (kuva: Jari Ala-Ilomäki)

Puustosta noin neljäsosa on Luken johtavan tutkijan Jori Uusitalon mukaan turvemailla ja viidennes kivennäismaista hienojakoisilla kivennäismailla.

Noin 40 prosentilla kaikista puunkorjuukohteista on merkittäviä ongelmia maaperän kantavuudessa.

Puunkorjuumäärät putoavat touko-heinäkuussa noin kolmasosaan helmi-maaliskuun määristä suurelta osin kantavuuden vuoksi.

Luken johdolla etsitään metsäkoneisiin asennettavien laitteiden ja paikkatiedon avulla ratkaisua kantavuuden ongelmaan.

”Tällä hetkellä lupaavampia ovat koneiden toiminnanohjaukseen liittyvän CAN-väylätiedon hyödyntäminen ja 2D skannerit, Jori Uusitalo kertoo.

Tämä 2D-laserkeilain on asennettu hakkuukoneeseen. (kuva: Harri Lindeman)

CAN-väylästä saadaan tietoa moottorin kulloisestakin tehosta. Koneen painuessa moottorin teho nousee ja koneen kulkiessa kevyesti pinnalla pärjätään pienemmällä teholla.

Tämä tieto saadaan automaattisesti jo nyt nykyisistä metsäkoneista.

Kun moottorin teho yhdistetään paikkaan, saadaan selville maaston pehmeät kohdat.

”Monitoimikone kevyempänä koneena antaa tietoa jäljessä tulevalle raskaammalle ja useaan kertaan samaa reittiä kulkevalle ajokoneelle pehmeistä paikoista, joita ajokone voi sitten välttää”, Luken erikoistutkija Jari Ala-Ilomäki sanoo.

”Tarkka paikannus on myös yksi käytännön haasteista. Tutkimuksissa on havaittu useidenkin metrien heittoja pehmeiden paikkojen määrittämisessä”, tutkija Harri Lindeman jatkaa.

Tavoitteena on saada pehmeiden kohtien paikannus käytännön puunkorjuukohteilla osaksi normaalia kerättävää tietoa.

Sekä monitoimikoneeseen, että ajokoneeseen voi asentaa 2D-laserskannereita, jotka mittaavat jatkuvasti ajourien painaumia. Kokeissa skannerit on asennettu koneiden taakse keskelle.

”Skannerit ovat olleet käytössä vasta tutkimuskohteissa”, Ala-Ilomäki selittää.

 

Saat kuvan isommaksi klikkaamalla kuvaa ja edelleen kuvan oikean yläkulman ruksista.

 

Skannereissa on Harri Lindemanin mukaan ollut haasteena ajouralle koholle jäävästä hakkuutähteestä tulleet virheelliset havainnot.

Alustavissa tuloksissa monitoimikoneeseen ja kuormatraktoriin kiinnitettyjen skannereiden tulokset poikkesivat vain 3,5 senttimetriä vastaavista käsin mitatuista raiteensyvyyksistä.

Haasteita oli raiteiden ulkopuolisen koskemattoman maanpinnan tason määrityksessä. Virhehavaintoja tuli hakkuutähteiden, kivien ja kantojen aiheuttamista ääriarvoista sekä paikannuksen epätarkkuudesta.

”Yhdessä avoimen paikkatiedon sekä metsäkoneen CAN väylän tehon käyttötiedon kanssa lasermittalaitteella kerättävä ajan ja paikan suhteen kattava urapainumatieto on erityisen tärkeää kantavuuden mallintamiselle ja ennustamiselle”, sanoo tutkija Aura Salmivaara Lukesta.

Salmivaaran mukaan metsäkoneen heilunta aiheuttaa hankaluuksia maanpinnan ja uran tasojen määrittämiseen, mutta tarkkuus on kuitenkin riittävä käytännön puunkorjuun tarpeisiin.

 

Teksti: Aimo Jokela

Sivun yläreunan kuva: Jari Ala-Ilomäki

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 16.10.2017.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

CAN-väylä

CAN-väylä (Controller Area Network) on tiedonsiirtoväylä, jota käytetään automaatiosovelluksissa, ajoneuvoissa, koneissa ja teollisuuslaitteissa.

Suomessa CAN-väylää on hyödynnetty muun muassa metsäkoneteollisuudessa harvesteripään mittaus- ja ohjaustiedon välittämisessä, kallioporauslaitteissa, hisseissä, rakennusten ilmastointijärjestelmissä ja valaistuksen ohjauksessa sekä paperikoneiden ohjauksessa.

Artikkeli Jatkuva mittaaminen parantaa puunkorjuun kantavuutta ja laatua julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Monilähdetiedolla eväitä ympärivuotiseen korjuuseen

Luonnonvarakeskus Luke -

Puunkorjuun kausivaihtelu on puuhuollolle mittava kustannus.

Talvi ei riitä enää kuusikoiden ja suometsien harvennuksiin.

Korjuun ympärivuotisuuden ehtona on hyväksyttävä korjuujälki.

Puunkorjuussa suunnittelu ja tiedonkeruu ovat entistä tärkeämpiä. (kuva: Erkki Oksanen)

”Vaikealta tuntuva yhtälö ei ole mahdoton. Keskiössä ovat pitkään olleet koneiden kehitys ja varustelu, mutta nyt yhä enemmän korjuun suunnittelu ja tiedonkeruu”, sanoo erikoistutkija Matti Sirén Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Korjuukelpoisuuden määrittäminen on onnistumisen kannalta keskeistä. Vanhan jaon talvi-, kesä- ja kelirikkoleimikoihin teki työnjohto. Päätöstä avitti kokemus ja keskustelu metsänomistajan kanssa.

Kesä- ja kelirikkokohteissa määrittelytyökalujen puute johti usein ylivarovaisuuteen.

Työnjohdon tehtävät ovat paljolti siirtyneet yrittäjille.

Kohteille sopivien korjuuajankohtien hyödyntäminen on heille tärkeää, jotta koneita voidaan käyttää tehokkaasti ja korjuujälki on hyvä.

Tänä syksynä on Suomen metsäkeskuksen kautta tulossa jakeluun Arbonautin ja alan toimijoiden kehittämä korjuukelpoisuuden luokitus.

Se kattaa ensivaiheessa osan Etelä- ja Keski-Suomea. Luokitus on staattinen. Seuraava askel voi olla dynaaminen, olosuhteiden muutoksiin reagoiva luokitus, jota kehitetään Lukessa.

Laserkeilaukseen perustuvalle puusto- ja maastotiedolle on monta käyttöä.

Tieto puuston rakenteesta yhdistettynä metsänomistajan toiveisiin antaa mahdollisuuden vaihteleviin käsittelyihin kohteen sisälläkin. Optimaalinen varastojen sijoittelu lyhentää ajomatkoja, lisää metsäkuljetuksen tuottavuutta ja vähentää maaperävaurioita.

Hakkuukoneen tuottama tieto heikosti kantavista kohdista ja puutavaran sijainnista antaa myös monia mahdollisuuksia metsäkuljetuksen tuottavuuden ja laadun optimointiin.

 

Teksti: Aimo Jokela

Sivun yläreunan kuva: Jari Ala-Ilomäki

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 16.10.2017.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Artikkeli Monilähdetiedolla eväitä ympärivuotiseen korjuuseen julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Sivut

Tilaa syöte Biolaakso syötteiden kerääjä - Biolaakson RSS-syötteet