Uutisten kerääjä

Kirjanpainajakannat kasvussa – kuusikoiden kuntoa syytä tarkkailla

Luonnonvarakeskus Luke -

Helteet tekivät tehtävänsä. Tällä hetkellä kirjanpainajakannan epidemiaraja on ylitetty Etelä-Karjalassa Miehikkälässä ja Ruokolahdella, Kymenlaaksossa Jaalassa, Pirkanmaalla Punkalaitumella, Pohjois-Savossa Rautalammilla sekä Keski-Suomessa Jämsässä ja Jyväskylässä.

Käytännössä kirjanpainajaepidemia tarkoittaa sitä, että hyönteiset voivat alkaa iskeytyä tuulenkaatojen ja korjaamattoman puutavaran lisäksi eläviin, terveisin pystypuihin. On odotettavissa, että jo tänä syksynä ja ensi kesänä voi ilmetä uusia kirjanpainajatuhoja.

Metsänomistajien onkin syytä olla valppaina ja tarkkailla varttuneiden kuusimetsiensä kuntoa etenkin alueilla, joissa kirjanpainajan epidemiaraja on ylitetty. Kuuset, joihin kirjanpainajat ovat iskeytyneet, tunnistaa rungossa olevista pienistä rei’istä ja kahvinruskeasta purusta, jota voi olla myös kasautuneena puun tyvelle.

Kuusen rungolla näkyy kirjanpainajien aikaansaamaa kahvinruskeaa purua, kuva: Heli Viiri, Luke.

Poikkeuksellisen lämpimästä kesästä johtuen kirjanpainajakantaa on seurattava pitkälle syksyyn, jotta nähdään, kuoriutuuko syksyllä vielä uusi sukupolvi. Seurantaa on syytä tehdä aktiivisesti, ettei kirjanpainajatuho pääse yllättämään.

Pitkään jatkunut kuivuus heikentää etenkin kuusikoiden kuntoa, ja kuiva metsä on altis hyönteistuhoille. Kirjanpainaja tunnistaa heikentyneet kuuset kemiallisten hajujen perusteella ja suunnistaa niitä kohti. Kuivuusstressin heikentämän puun puolustuskyky tuholaisia vastaan on alentunut. Kuusikoiden ja metsänomistajien kannalta tämä tarkoittaa sitä, että kuusimetsät voivat olla kevätkauden lisäksi myöhemminkin kasvukaudella alttiina kirjanpainajien iskeytymisille.

Luke seuraa

Luonnonvarakeskus on seurannut kirjanpainajakantoja Etelä-Suomen alueella vuodesta 2012 lähtien.Tänä kesänä seurantaa tehdään 32 paikkakunnalla Raaseporista Tuupovaaraan yhteistyössä paikallisten metsänhoitoyhdistysten ja yksityishenkilöiden kanssa. Vielä toukokuussa näytti siltä, että kirjanpainajakanta laskisi viimeinkin koko Suomessa ja myös sitkeimmällä tuhoalueella Kaakkois-Suomessa. Toukokuusta asti jatkunut lämpöjakso on tehnyt kuitenkin tehtävänsä, ja kirjanpainajakannat ovat kasvaneet kesän mittaan useilla seuranta-alueilla.

Toukokuussa oli kuusessa eläville kirjanpainajille ihanteelliset parveilu- ja lisääntymisolosuhteet. Aikaisin keväällä parveilleet ja munineet kirjanpainajat tuottavat kesällä vielä lisää sisarusjälkeläistöjä, jos korjaamattomia runkoja ja kuivuuden heikentämiä pystypuita on tarjolla lisääntymiseen. Tänä kesänä on lisäksi mahdollista, että kirjanpainaja tekee toisen sukupolven Etelä-Suomessa niillä alueilla, joissa kertyy riittävästi lämpösummaa, eli yli 1500 d.d. Esimerkiksi Hämeenlinnan Hauholla on tänä vuonna elokuun puoliväliin mennessä saavutettu jo 1300 d.d. Kirjanpainajan toinen sukupolvi tarkoittaa sitä, että kesällä syntyneet kirjanpainajat ehtivät vielä itsekin lisääntymään tämän syksyn aikana.

Artikkeli Kirjanpainajakannat kasvussa – kuusikoiden kuntoa syytä tarkkailla julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Kanalintujen määrä kasvussa monen alavireisen vuoden jälkeen

Luonnonvarakeskus Luke -

Riistakolmioiden kesälaskennan perusteella kanalintukannat ovat elpymässä. Metson, teeren ja pyyn tiheydet kasvoivat edellisvuodesta noin 40 prosenttia, ja riekkotiheys suunnilleen kaksinkertaistui. Lintujen määrän kasvu muistuttaa aikaisempien kannanvaihteluaaltojen vahvan kasvun vaihetta.

Korkeiden kasvulukujen äärellä on kuitenkin hyvä muistaa, että vertailun edellisvuosi oli lintutiheyksiltään pääosassa maata heikko. Nyt todetut keskitiheydet olivat tavanomaiset tai alhaisemmat, jos vertailukohdaksi otetaan koko riistakolmioiden 30-vuotinen jakso.

Suurimmassa osassa maata kanalintujen poikuekoot ovat suuria. Hyvän poikastuoton taustalla ovat otolliset säät ja alhainen myyrien määrä. Luonnonvarakeskuksen seurannan mukaan myyrät ovat olleet vähissä jo pitemmän aikaa, ja pienpetojen määrä on pysynyt alhaisena. Näin on ollut erityisesti Pohjois-Suomessa.

Lajien runsauksissa alueellista vaihtelua

Metsokanta koheni edellisvuodesta pääosassa maata paikoin tuntuvastikin. Muutamilla alueilla – Kaakkois-Suomi, Kainuu ja osassa läntistä Suomea – metsojen tiheys oli viimevuotisella tasolla tai alempi. Metsotiheydet olivat korkeimmat Länsi- ja Keski-Lapissa sekä osissa Oulun alueen pohjoisosaa ja Pohjois-Karjalaa.

Teeritiheys kasvoi edellisvuodesta pääosassa maata. Teeren tiheydet jäivät keskivertoa pienemmiksi Etelä-Savossa, Kaakkois-Suomessa ja Keski-Suomessa. Korkeimmat teeritiheydet havaittiin Pohjanmaalta Kainuuseen ulottuvalla vyöhykkeellä.

Pyy on rusastunut edellisvuodesta kaikkialla muualla paitsi Pohjanmaalla, jossa sen tiheys aleni selvästi.

Riekkotiheys koheni vahvasti koko Pohjois-Suomessa lajin vakiintuneen levinneisyyden alueella. Edellisvuosien tapaan riekkojen määrä on vähentynyt lajin jo laikuttaiseksi muuttuneilla esiintymisalueilla muualla Suomessa.

Luonnonvarakeskus toteuttaa Riistakolmiolaskennat metsästäjien ja luontoharrastajien kanssa. Kiitokset kaikille laskentaan osallistuneille ja etenkin niille, jotka ovat olleet mukana jo laskennan alkuajoista saakka!

Artikkeli Kanalintujen määrä kasvussa monen alavireisen vuoden jälkeen julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Puutalojen palosuojaventtiilit

Puuinfo -

Firebreather passiiviset palosuojaventtiiilit tukkivat tuuletusraot palon sattuessa ja estävät palon leviämisen niiden kautta. Securo Firebreather -tuotteilla on VTT:n lausunto (Nro VTT-S-06137-12) palorajoittimien palonkestävyydestä asennettuna räystäs- ja seinärakenteisiin.

          Image: Myynti: 

Renotech Oy 
Sampsankatu 4 B, 20520 Turku
Jari Koivisto
puh. 040 485 1550
jk@renotech.fi
www.renotech.fi

Valmistaja: 

Lisätietoa: 

Firebreather-räystäsventtiili oikein asennettuna estää palon leviämisen räystään tuuletusrakoja pitkin.

Firebreather-onteloventtiiili asennettuna julkisivun tuuletusraossa pysäyttää palon etenemisen seinärakenteissa.

 

Tags: KerrostalotHallit, suuret rakenteetUlkoseinät, ala- ja yläpohjatLiittyvät rakennusosat / PalvelutPaloturvallisuusPaloturvallisuustuotteet/palvelutAttachment:  Julkisivuventtiili-esite (pdf) Räystäsventtiili-esite (pdf) Onteloventtiili-esite.pdf Ylivirtaventtiili-esite (pdf)Legacy nid: 1 628Share: 

Tärkeimpien riistasorsien parimäärät laskivat – mutta pesinnät onnistuivat paremmin kuin viime vuonna

Luonnonvarakeskus Luke -

Kesän 2018 sisävesien vesilintulaskentojen perusteella Suomen neljän tärkeimmän riistasorsalajin – sinisorsa, tavi, telkkä ja haapana – pesintätuloksissa on selkeitä eroja. Sinisorsien pesintä onnistui parhaiten. Pitkän aikavälin laskusuunta tavi- ja erityisesti haapanakannoissa näyttää edelleen jatkuvan.

Sinisorsien poikasia on nyt maastossa hieman enemmän kuin viime vuonna. Edelliset neljä vuotta olivat parimäärän osalta parhaat koko vesilintuseurannan ajalta. Tänä keväänä parimäärä palasi aiemmalle 2000-luvun alun tasolle, ja laskun taustalla on todennäköisesti viime vuoden huono poikastuotto.

Tavien pesimäkannassa pitkän aikavälin suuntaus on lievästi laskeva. Tänä keväänä parimäärä laski viime vuodesta 26 prosenttia ja oli alhaisin koko vesilintuseurannan 33-vuotisen historian aikana. Laskennoissa havaitut poikueet ovat kuitenkin olleet melko suuria, minkä ansiosta poikasia on maastossa saman verran kuin viime vuosina.

Telkkäkanta on taantunut 1990-luvun parhaista vuosista, mutta viime vuosina parimäärä ja poikastuotanto ovat pysyneet vakaina.

Haapanan parimäärä on laskenut selvästi viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Tämän kevään parimäärä oli 22 prosenttia alhaisempi kuin viime vuonna, ja kokonaispoikastuotto jäi seurantahistorian alhaisimmaksi.

Tuloksissa näkyy kesän sääolosuhteiden vaikutus

Sääolosuhteiden vaikutus on todennäköinen selittäjä vesilintukantojen muutoksissa viime vuodesta tähän vuoteen. Viime vuoden alkukesä oli kolea ja sateinen, ja poikastuotto oli heikko. Tämän kesän sääolot olivat poikueille selvästi suotuisammat.

Sisävesillä pesivien vesilintujen kantoja koskevat tiedot perustuvat vuodesta 1986 lähtien toteutettuihin valtakunnallisiin vesilintulaskentoihin. Aineiston keräävät metsästäjät ja lintuharrastajat. Luonnonvarakeskus (Luke) tuottaa vuosittain yhdessä Luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa arvion vesilintukantojen tilasta. Tietoa hyödyntävät riistahallinto sekä vesilintujen ja vesiluonnon suojelusta vastaavat tahot.

Artikkeli Tärkeimpien riistasorsien parimäärät laskivat – mutta pesinnät onnistuivat paremmin kuin viime vuonna julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Meriympäristö muutoksessa – Uusi vieraslaji leviää Atlantilla

Luonnonvarakeskus Luke -

Luonnonvarakeskuksen (Luke) lohiasiantuntija, tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro on ihmeissään. Tyyneltä valtamereltä Kuolan niemimaalle 1950-luvulla tuotu kyttyrälohi on levinnyt Atlantilla laajemmalle ja suuremmissa määrin kuin koskaan aikaisemmin. Mistä koukkuleukaiset kyttyrälohet ovat tulleet? Entä miten niiden leviäminen vaikuttaa lohikantoihin Jäämerellä?

Kyttyrälohen istutukset lopetettiin Venäjällä Kuolan niemimaalla vuonna 2001. Sen jälkeen kanta on pysynyt pienenä – kunnes viime vuonna kyttyrälohen määrä räjähti käsiin ympäri Atlanttia. Yhtäkkiä sitä tavattiin pitkin Norjan rannikkoa, Saksassa, Brittein saarilla, Islannissa, Grönlannissa ja Kanadan Newfoundlandissa asti.

− Vieraslajin voimakas yhtäkkinen leviäminen on mystinen asia. Jossain on täytynyt olla äärettömän onnistunut kutu ja poikasten eloonjäänti erittäin hyvä, jotta näin nopea leviäminen ylipäätään on ollut mahdollista, Luken lohiasiantuntija Jaakko Erkinaro ihmettelee.

Vuonna 2016 kyttyrälohia havaittiin 30 Norjan joessa 159. Seuraavana vuonna noin 300 Norjan joesta nostettujen kyttyrälohien saalis oli huimat 5400 yksilöä.

Hurjannäköisen kyttyrälohen nimi tulee koiraan kutuasusta, johon kuuluu koukkuleuan lisäksi selkään kasvava selkeä kyttyrä. Onko eksoottinen vieraslaji uhka vai mahdollisuus?

Etukäteen on vaikeaa ennustaa, miten eri lajit sopeutuvat samoihin elinympäristöihin. Lohikalojen elinkiertopiirteitten monimuotoisuus on valtava.

− Toisin kuin Tenojoen lohilla, kyttyrälohen eliniässä ei ole vaihtelua. Siinä missä tenonlohet saattavat elää yli kymmenvuotiaiksi ja käydä merivaelluksiltaan useita kertoja kotijoessa kutemassa, kyttyrälohi elää vain vajaa kaksivuotiaaksi, kutee ja kuolee, Erkinaro vertailee.

− Kyttyrälohi myös kutee aikaisemmin kuin tenonlohi. Siten se ei ole hajottamassa muiden lohien joen pohjaan kaivamia kutukuoppia. Kyttyrälohen poikaset lähtevät pian kuoriutumisen jälkeen vaellukselle mereen eivätkä jää kilpailemaan ravinnosta muiden poikasten kanssa. Sukulaisiaan pienempi kyttyrälohi ei myöskään risteydy muiden lohien kanssa, Erkinaro toteaa vieraslajin suotuisammista piirteistä.

Erkinaro mainitsee kuitenkin myös uhkaavia piirteitä, joista muut lohet todennäköisesti tykkäävät kyttyrää:

− Kyttyrälohet ovat aggressiivisia ja puolustavat kutupaikkojaan raivoisasti. Ne saattavat häätää alkuperäisiä lohia silloin, kun ovat itse kutupuuhissa. Emme myöskään tiedä vieraslajin mukanaan tuomista taudeista tai loisista etukäteen mitään, Erkinaro pohtii.

Syksyllä yhdessä joessa voi kutea kaloja jopa kymmenestä eri vuosiluokasta

Lohikantojen monimuotoisuus on huimaa. Ei siis ole olemassa yhtä tenonlohta vaan rypäs perinnöllisesti eriytyneitä lohikantoja, joilla on keskenään merkittävät geneettiset erot.

− Lohikantojen monimuotoisuus aiheuttaa haasteita kalastuksen säätelylle, koska modernin tavan mukaan jokaista sivujokikantaa pitäisi tarkastella erikseen, Erkinaro kertoo.

Monimuotoisuus näyttäytyy myös siinä, että samana syksynä kotijokeen voi palata kaloja, jotka ovat peräisin kymmenestä eri kudusta, eli vuosiluokasta.

− Vanhin tavattu tenonlohi on ollut 14 vuotta vanha. Se oli viidennellä kutumatkallaan, kun sen ikä määritettiin suomunäytteestä, Erkinaro kertoo.

Vieraslajit saattavat olla uhka monimuotoisuudelle, mutta todellisia uhkia on muitakin:

− Yksi merkittävimmistä Atlantin lohen uhkista on ilmastonmuutos. Kun jokivesien lämpötilat nousevat, lohen poikasvaellus mereen aikaistuu. Meren olosuhteet eivät kuitenkaan ole välttämättä vielä silloin suotuisia lohenpoikasille. Kalat voivat kuolla merellä nälkään ja ennen pitkää koko lohipopulaatio on vaarassa, Erkinaro kertoo.

Jos lohen perinnöllinen monimuotoisuus pienenee, samalla myös sen kyky sopeutua erilaisiin olosuhteisiin ja ympäristön muutoksiin vähenee. Siksi myös kyttyrälohen ja muiden mahdollisten vieraslajien, kuten Jäämeren viimeaikaisen tulokkaan makrillin, vaikutuksia lohipopulaatioihin on seurattava tarkoin.

Artikkeli Meriympäristö muutoksessa – Uusi vieraslaji leviää Atlantilla julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Maatalouden kannattavuus kuivuu kokoon

Luonnonvarakeskus Luke -

Vuonna 2018 maatalouden kannattavuus painuu vielä viimevuotistakin heikommaksi, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore ennuste. Kannattavuustavoitteesta saavutetaan vain 17 prosenttia, mikä on heikoin tulos koko 2000-luvulla.

Maatalousyritysten liikevaihto jää tänä vuonna 135 000 euroon. Tukien osuus liikevaihdosta on 39 prosenttia. Tuotantokustannukset pysyvät suunnilleen edellisvuoden tasolla noin 183 000 eurossa. Tuotantokustannusten vähentämisen jälkeen maatalous- ja puutarhayritykset jäävät keskimäärin 35 000 euroa tappiolle.

Yrittäjätuloa jää keskivertomaatilalla enää 7 200 euroa, eli lähes 40 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2017. Kun yrittäjätulo jaetaan palkka- ja korkovaatimusten summalla, saadaan suhteellista kannattavuutta kuvaava kannattavuuskerroin. Vuonna 2018 kerroin alenee 0,27:stä 0,17:ään, mikä tarkoittaa, että huomattavalla osalla maatiloista yrittäjätuloa ei synny lainkaan.

Viljatilojen ennestäänkin heikko kannattavuus jää nollaan. Vähintään puolet viljanviljelijöistä ei saa ollenkaan korvausta omalle työlleen ja omalle pääomalle. Myös muiden kasvinviljelytilojen kannattavuus on yhtä heikko. Kuva: Erkki Oksanen Katovuosi näkyy tuloksissa

Tämän vuoden vilja- ja nurmisato on osoittautumassa paikoin hyvinkin heikoksi, ja maatilojen väliset satoerot ovat suuret. Viljatilojen ennestäänkin heikko kannattavuus jää nollaan. Vähintään puolet viljanviljelijöistä ei saa ollenkaan korvausta omalle työlleen ja omalle pääomalle. Myös muiden kasvinviljelytilojen kannattavuus on yhtä heikko.

Maitotilojen kannattavuuskerroin alenee 0,20:een. Kannattavuutta painavat muun muassa heikko sato, sitä myötä kasvavat ruokintakustannukset ja tuottajahinnan lasku. Sikatalouden kannattavuuskerroin pienenee lähes kolme kymmenystä 0,24:ään. Myös naudanlihantuotannon sekä lammas- ja vuohitalouden kannattavuus on laskussa. Ainoastaan siipikarjatalouden kannattavuus säilyy ennallaan.

– Tulomenetykset näkyvät nopeasti myös tilojen maksukyvyssä, eivätkä pelkästään kannattavuuskertoimissa. Erityisen huolestuttavalta ennusteissa näyttää päätuotantosuuntien alamäki, summaa tutkija Jukka Tauriainen Lukesta.

Ennusteet Taloustohtorissa

Vuosien 2017 ja 2018 tulokset perustuvat noin 800 kirjanpitotilalle tehtyihin yrityskohtaisiin ennusteisiin, joissa otettiin huomioon panos- ja tuottajahintamuutokset, tukimuutokset sekä alueittaiset keskisatomuutokset kasveittain. Ennusteaineistossa on käytetty vuoden 2017 todellisia myönnettyjä maataloustukia.

Tilakohtaiset tulokset on painotettu kuvaamaan 35 500 suurimman maatalous- ja puutarhayrityksen keskiarvotuloksia. Tilakohtaisissa ennusteissa oletetaan, että tilojen koko säilyy ennallaan ja ne tuottavat samoja tuotteita samoilla tuotantopanoksilla kuin aiempina vuosina.

Ennustetulokset on nähtävissä Luonnonvarakeskuksen Taloustohtori-verkkosivuston maa- ja puutarhatalous-verkkopalvelussa: www.luke.fi/taloustohtori.

Artikkeli Maatalouden kannattavuus kuivuu kokoon julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Greenhouse gas emissions from agricultural enterprises have fallen relative to production – Luke’s new greenhouse gas emission calculation service now open

Natural Resources Institute Finland -

The Natural Resources Institute Finland (Luke) has developed a service for calculating greenhouse gas emissions. According to its results, farm-specific greenhouse gas emissions rose in the period 2000–2015, due to the fact that farms have become bigger, i.e. their size in hectares and the numbers of animals have increased. When greenhouse gas emissions are compared to production volumes in euros, it turns out that emissions have decreased. Increases in farm size may actually lower the amount of emissions relative to production.

Greenhouse gas emissions per hectare for crop farms have risen slightly, especially in cereal farms in Middle-Finland. For livestock farms, emissions per livestock unit have risen slightly as well, especially in dairy farms in western and northern Finland. Partly this is due to the increase of fodder area.

Emissions relative to production volumes in euros are reduced when production in euro terms increases. Product prices have risen over the long term, and average yields have increased.

Increases in production efficiency make it possible to reduce emissions per kilo of products produced.

But in northern Finland the development has been slower because of the increase of the share of organic soils, says Kristiina Regina, research professor at Luke.

This information can be found on Luke’s EconomyDoctor website under the new Greenhouse Gas Emission calculation service. Its results are based on the results of Luke’s profitability bookkeeping farms. In EconomyDoctor website greenhouse gas emissions can also be viewed alongside the production and financial data of farms.

Emissions relative to production volumes in euros are reduced when production in euro terms increases. Product prices have risen over the long term, and average yields have increased. Photo: Janne Lehtinen The service makes emissions more visible

With the new service, emissions can be viewed regionally or by production types, for example. Emissions are presented as carbon dioxide equivalent to make it possible to compare emissions estimates for different gases. The emissions figures obtained from the service cover methane emissions from the digestion and manure of farm animals, nitrous oxide emissions from manure and soil, as well carbon dioxide emissions from liming, cultivated fields and energy use.

In the online service, results can be viewed in detail by emission source. The aim is to also add changes in the carbon stock of mineral soils to the service. Otherwise, the calculation principles are the same as for Finland’s official greenhouse gas emission calculations.

“This new EconomyDoctor service is an easy-to-use tool for monitoring the climate impact of agriculture. In addition, it helps agricultural entrepreneurs to see the share of total emissions from different emissions sources, which has the potential of promoting more climate-friendly production practices”, says Kristiina Regina.

Information in the EconomyDoctor online service

The average results in the greenhouse gas calculation service (www.luke.fi/economydoctor) were calculated enterprise-specifically for around 800 bookkeeping farms from the year 2000 onwards. Due to weighting, the average results reflect the results of Finland’s 35,000 largest agricultural and horticultural enterprises.  The service is available in Finnish, Swedish and English.

“As the results have been calculated retrospectively from the year 2000, emissions can now not only be compared annually, but also as long-term development trends”, says Arto Latukka, in charge of the online service and EconomyDoctor at Luke.

“The results are calculated by enterprise. In future, the service will be developed so that agricultural entrepreneurs who are part of Luke’s profitability bookkeeping will receive their own farm-specific results, and they will be able to compare them to results from other farm groups. Our aim is to provide information on an annual basis”, says Latukka.

Artikkeli Greenhouse gas emissions from agricultural enterprises have fallen relative to production – Luke’s new greenhouse gas emission calculation service now open julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Maatalousyritysten kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet tuotantoon suhteutettaessa – Luken uusi kasvihuonekaasujen laskentapalvelu avattu

Luonnonvarakeskus Luke -

Luonnonvarakeskuksessa (Luke) on kehitetty kasvihuonekaasujen laskentapalvelu. Sen tulosten mukaan tilakohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat nousseet vuosina 2000–2015, sillä tilakoot ovat kasvaneet eli hehtaari- ja eläinmäärät nousseet. Kun kasvihuonekaasupäästöt suhteutetaan euromääräiseen tuotantoon, osoittautuu, että päästöt ovat laskeneet. Tilakoon kasvu voi siis osaltaan alentaa tuotantoon suhteutettuja päästöjä.

Hehtaaria kohti laskettaessa kasvinviljelytilojen kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet hivenen, erityisesti Väli-Suomen viljatiloilla. Kotieläintiloilla eläinyksikköä kohti lasketut päästöt ovat kasvaneet hienoisesti. Selvää kasvua on Pohjois- ja Länsi-Suomen maitotiloilla. Osin tämä johtuu tilojen rehuhehtaarialan kasvusta.

Euromääräiseen tuotantoon suhteutettuja päästöjä alentaa tuotannon kasvu. Pitkällä aikajänteellä tuotehinnat ovat nousseet ja sadotkin ja erityisesti keskituotokset ovat kasvaneet.

– Tuotannon tehostuminen antaa mahdollisuuden tuottaa tuotekilot alhaisemmilla päästöillä. Mutta Suomessa pohjoisempana kehitystä on kuitenkin hidastanut eloperäisten peltojen osuuden kasvu, kertoo tutkimusprofessori Kristiina Regina Lukesta.

Tiedot selviävät Luken Taloustohtori -sivuston uudesta Kasvihuonekaasulaskenta-palvelusta. Sen tulokset perustuvat Luken kannattavuuskirjanpitotilojen tuloksiin. Taloustohtorissa kasvihuonekaasupäästöjä voidaan nyt myös tarkastella yhdessä tilojen tuotanto- ja taloustietojen kanssa.

Euromääräiseen tuotantoon suhteutettuja päästöjä alentaa tuotannon kasvu. Pitkällä aikajänteellä tuotehinnat ovat nousseet ja sadotkin ja erityisesti keskituotokset ovat kasvaneet. Kuva: Janne Lehtinen Palvelu lisää päästöjen näkyvyyttä

Uuden palvelun avulla voidaan maatalouden päästöjä tarkastella esimerkiksi alueittain ja tuotantosuunnittain. Päästöt esitetään hiilidioksidiekvivalentteina, joten eri kaasujen päästöarviot ovat vertailukelpoisia. Palvelusta saatavat päästöluvut kattavat tuotantoeläinten ruuansulatuksen ja lannan metaanipäästöt, lannan ja maaperän typpioksiduulipäästöt sekä kalkituksen, eloperäisten peltojen ja energiankäytön hiilidioksidipäästöt.

Verkkopalvelussa tuloksia voi tarkastella yksityiskohtaisesti päästölähteittäin. Kivennäismaiden hiilivarastomuutokset pyritään liittämään palveluun jatkossa. Laskentaperiaatteet ovat muuten samat kuin Suomen virallisessa kasvihuonekaasulaskennassa.

– Taloustohtorin uusi palvelu on helppokäyttöinen työkalu maatalouden ilmastovaikutusten tarkasteluun. Se auttaa myös maatalousyrittäjiä näkemään eri päästölähteiden osuuden kokonaispäästöistä, mikä voi edistää ilmastomyönteisten tuotantokäytäntöjen yleistymistä, toteaa Kristiina Regina.

Tiedot Taloustohtorin verkkopalvelusta

Kasvihuonekaasulaskenta-verkkopalvelun keskiarvotulokset laskettiin vuodesta 2000 lähtien yrityskohtaisesti noin 800 kirjanpitotilalle. Keskiarvotulokset kuvaavat painotuksen vuoksi Suomen noin 35 000 suurimman maatalous- ja puutarhayrityksen tuloksia. Palvelu on suomen-, ruotsin- ja englanninkielinen.

– Päästöjä voidaan nyt vertailla sekä vuosittain että pitkän vuosijakson kehitystrendeinä, koska tulokset on laskettu taannehtivasti jo vuodesta 2000, kertoo Lukessa verkkopalvelusta vastaava Arto Latukka.

– Tulokset lasketaan yrityskohtaisesti. Jatkossa palvelua kehitetään siten, että kannattavuuskirjanpitoon kuuluvat maatalousyrittäjät saavat omat tilakohtaiset tuloksensa ja voivat verrata niitä muiden tilaryhmien tuloksiin. Tiedot pyritään tuottamaan vuosittain, sanoo Latukka.

Artikkeli Maatalousyritysten kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet tuotantoon suhteutettaessa – Luken uusi kasvihuonekaasujen laskentapalvelu avattu julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Suomalaiset ovat kotieläinjalostuksen edelläkävijöitä

Luonnonvarakeskus Luke -

Tuotantoeläinten tai viljakasvien jalostusarvon laskemiseksi käytetään nykyään matemaattista mallinnusta. Maailmalla tunnettua MiX99-ohjelmistoa on kehittänyt Luonnonvarakeskuksen tutkijaryhmä Jokioisissa 20 vuoden ajan.

”Vuonna 1999 pidimme kansainvälisen työpajan Tuusulassa, jossa käsiteltiin tietotekniikan käyttöä karjan jalostuksessa”, kertoo erikoistutkija Martin Lidauer.

Suomessa oli kehitetty 1990-luvulla loppupuolella niin sanottu lypsykarjan koelypsymalli, jonka tavoitteena oli tuottaa jokaiselle lehmälle jalostusarvo.

”Tietoaineistoa oli valtavasti ja sen käsittelyyn piti kehittää uusia tehokkaampia laskentatyökaluja. Siinä onnistuttiin ja oltiin jo silloin edelläkävijöitä. Kanadassakin oli tosin saatu samantyyppinen malli toimimaan”, Lidauer kertoo.

Ala on kehittynyt kovasti viime vuosina, ja Luken tutkijat ovat siinä vahvasti mukana.

”Pyrin löytämään väitöstyössäni tehokkaan laskentamenetelmän, jonka avulla isoja eläinaineistoja voidaan käsitellä entistä nopeammin ja pienemmällä tietokonekapasiteetilla”, kertoo vuonna 2015 väitellyt Luken tutkija Kaarina Matilainen.

Suomalainen MiX99-ohjelmisto on jo käytössä esimerkiksi Iso-Britanniassa, Saksassa, Itävallassa, Italiassa, Espanjassa ja Uudessa Seelannissa. Suomen, Ruotsin ja Tanskan lypsykarjan jalostusarvostelut tehdään yhdessä MiX99 käyttäen, ja Suomessa ohjelmisto on käytössä muun muassa kasvinjalostuksessa.

Lidauerin ja Matilaisen lisäksi tutkijaryhmään kuuluvat keskeisesti Esa Mäntysaari, Timo Pitkänen, Ismo Strandén ja Matti Taskinen.

”Avoin tiede takaa edistymisen. Olemme kehittäneet työkaluja valtavan perimätietomäärän käsittelyyn. Se ei ole tapahtunut eristyksissä, vaan tiiviissä alan kansainvälisessä yhteistyössä”, Lidauer korostaa.

MiX99-ohjelmiston käyttö kiinnostaa maailmalla, ja merkitsee tutkijoille myös lisätyötä ohjelmiston käyttöönoton perehdyttämisessä.

Teksti: Iiris Lappalainen
Sivun yläreunan kuva: Veikko Somerpuro
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 13.8.2018
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi..

 

 

 

 

Artikkeli Suomalaiset ovat kotieläinjalostuksen edelläkävijöitä julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Metsien jalostuksessa yhä pikavoittoja tarjolla

Luonnonvarakeskus Luke -

Jalostus valmistaa suomalaisia puita uudenlaisiin käyttötarpeisiin ja vauhdilla muuttuvaan ilmastoon.

Puun käyttö monipuolistuu. Perinteisten sellun ja laudan sijaan puusta tuotetaan entistä enemmän rehua, kemikaaleja, uutteita ja muovia korvaavia tuotteita. Puuta myös hakataan Suomessa enemmän kuin koskaan. Luonnonvarakeskus (Luke) valmistautuu kovaa vauhtia muuttuvaan ilmastoon ja puunkäytön uusiin tarpeisiin metsäpuita jalostamalla. Luke tutkii muun muassa geenitiedon käyttöä metsänjalostuksessa.

“Jalostuksen avulla pienemmällä pinta-alalla pystyttäisiin tuottamaan nykyistä enemmän puuta”, sanoo Luken metsägenetiikan professori Katri Kärkkäinen. “Geenitieto tulee nopeuttamaan ja tehostamaan puiden jalostusta.”

Puiden jalostus tähtää kasvun parantamisen lisäksi siihen, että puilla on uusiin käyttötarkoituksiin sopivia ominaisuuksia ja kyky sopeutua muuttuvaan ilmastoon. Jotta lisääntyvä puun käyttö voisi olla kestävää, metsiä täytyy voida kasvattaa nykyistä tehokkaammin.

“Etenkin havupuiden perimässä on edelleen hirveästi muuntelua ja voimakkaita geenejä, joiden avulla puita voisi jalostaa todella paljon. Ne geenit tunnistamalla jalostuksessa on vielä pikavoittoja tarjolla. Siinä mielessä tämä on hirveän hauskaa ja potentiaalista työtä”, Kärkkäinen kuvailee.

Haasteena on muun muassa jalostaa nopeasti kasvavaa mutta tarpeeksi tiivistä puuta. Nykyään talousmetsissä kasvaa lähinnä yleispuuta, joka kasvaa hyvin ja on ulkoisesti tervettä.

“Tulevaisuudessa pystytään toivottavasti kasvattamaan eri tarkoituksiin jalostettuja puuaineksia”, Kärkkäinen sanoo.

Yhteiskunta pyrkii hiilineutraaliuteen. Siksi puun elinkaari täytyy ajatella pitkälle. “Tärkeää on, että puuta ei vain kaadeta ja käytetä kerralla, vaan siitä tuotetaan pitkäikäistä tavaraa, joka korvaa öljypohjaisia materiaaleja”, Kärkkäinen sanoo.

“Puuta on tähän asti ajateltu liian yksisilmäisesti vain lautana tai selluna”, Kärkkäinen sanoo. “Lisäksi monia aineita on vähän laiskasti tuotettu öljypohjaisina. Samoja aineita voitaisiin saada puista.”

Esimerkiksi puun kuoresta saadaan paljon hyödyllisiä uuteaineita. Puun sisältämät antioksidantit taas kiinnostavat ruoka- ja lääketieteen puolella.

Suomen lisäksi Ruotsissa tutkitaan paljon uudenlaisia puusta saatavia tuotteita, kuten nanoselluloosaa. Erittäin pienikuitusta nanoselluloosaa voi käyttää muun muassa komposiitteihin ja lääketieteellisiin tarkoituksiin. Tällä hetkellä Göteborgissa on käynnissä erityinen 3D-printtaushanke. “Tavoite on printata nanoselluloosasta runko, jota voi käyttää ruumiinosien, kuten korvien kasvattamiseen”, kertoo puukemian professori Gunnar Henriksson Tukholman Kuninkaallisesta teknillisestä korkeakoulusta.

Myös muuttuva ympäristö vaikuttaa puulta vaadittaviin ominaisuuksiin. “Ilmasto muuttuu nyt aivan älyttömän nopeasti. Yritämme jalostuksella auttaa puiden sopeutumista siihen”, Kärkkäinen sanoo.

Ilmastonmuutos sekoittaa puiden kasvurytmiä. Luke tutkii, miten kasvattaa tuottoisia puita, jotka eivät esimerkiksi herää lepotilasta liian aikaisin keväällä. Ilmastonmuutos tuo pohjoisiin metsiin myös uusia tuhoeläimiä ja tauteja. Jalostuksella pyritään parantamaan puun yleistä elinkykyä ja kykyä vastustaa tauteja ja tuholaisia.

“Puun yleinen terveys on puun kasvulle ja tuotolle tulevaisuudessa entistä tärkeämpää”, Kärkkäinen kertoo.

Kärkkäinen korostaa, että myös metsien monimuotoisuus on äärimmäisen tärkeää puiden kyvylle sopeutua muuttuviin ympäristöihin. Lukessa jalostetaan lähinnä kotimaisia puita, mutta sen tutkijat pitävät silmällä myös ulkomaisten lajien ja niille sopivien kasvualueiden muutoksia.

“Puut ja niiden geenit eivät tunne maiden rajoja. Tutkimme ilmastonmuutoksen vaikutusta siihen, missä erilaisia siemeniä pitäisi alkaa käyttää”, Kärkkäinen kertoo.

Uudenlaiset käyttötavat ja pidemmälle jalostetut puut lisäävät puun käytön kestävyyttä. “Kaikkien hyöty pitkällä aikavälillä on, että puuta hyödynnetään mahdollisimman järkevästi”, Kärkkäinen sanoo.

“Puutuotteiden jalostusarvon nostaminen mahdollisimman korkeaksi on maailman järkevintä tällaisessa maassa, jossa ihmisten tietotaito ja tietotekninen osaaminen ovat korkealla.”

Teksti: Antti Miettinen
Sivun yläreunan kuva: Luken arkisto
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 13.8.2018
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Artikkeli Metsien jalostuksessa yhä pikavoittoja tarjolla julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Koulukokeilu säilyttää lähikoulun

Motiva -

Eskolan kyläkoulu palaa kokeilun turvin kouluksi koulujen joukkoon. Vuonna 2014 lakkautettu koulu sinnitteli vuosia kylän omin voimin. Kokeilukulttuuri rohkaisee ennakkoluulottomaan ratkaisujen etsimiseen. Kaksi kyläkoulua yhdistivät voimansa, ja ensi viikolla opetus Eskolassa jatkuu.

Rye stocks at ten-year high

Natural Resources Institute Finland -

According to the recent statistics of the Natural Resources Institute Finland (Luke), there were a total of 450 million kilos of cereals in the trade and industry stockpiles at the end of June. Oats had the highest stockpiles. Rye stocks are at a ten-year high.

There were a total of 450 million kilos of domestic and imported cereals in trade and industry stockpiles at the end of June. This was eight per cent more than a year ago. Oats had the highest stockpiles (142 million kilos). The volume of oats is slightly higher than at the same time last year.

Wheat stockpiles totalled 129 million kilos. This is almost 25 per cent more than at the same time in 2017.
“Rye stocks had also grown and they totalled 69 million kilos, which is a ten-year high,” explains Sirpa Karppinen, senior statistician at Luke.

At the same time, barley stocks have decreased and they now total 111 million kilos. This means that the volumes have declined by half, compared with the situation in 2016.

Less wheat entering the market from farms

A total of 1.9 billion kilos of cereals and 62 million kilos of turnip rape and rape were purchased from farms by domestic industry and grain distributors during the 2017/2018 crop year. A total of 91 million kilos of rye was purchased from farms and this was 20 per cent more than in the previous crop year. Barley and oats accounted for the highest volume sold for trade. The purchases of barley have, however, declined to the levels of the 2012/2013 crop year, amounting to 660 million kilos. A total of 590 million kilos of oats were sold on the market, which was the same amount as in the previous crop year.

“Some 524 million kilos of wheat entered the market from farms in the 2017/2018 crop year, which was a ten-year low. Of this total, some 193 million kilos was classified as bread wheat at the time of purchase, which was 100 million kilos less than in the previous crop year,” Karppinen says.

At the same time, about 330 million kilos of this total was classified as feed wheat at the time of purchase, which was 49 million kilos more than in the previous crop year.

Domestic usage 1.4 billion kilos

Finnish industry used nearly 1.4 billion kilos of domestic and imported cereals in the 2017/2018 crop year. The feed industry used a total of 627 million kilos of cereals, while the food industry used 421 million kilos and other industries 340 million kilos. Other industrial use includes malting and the production of ethanol, starch, glue powder and enzymes.

The feed industry used wheat, barley and oats in roughly equal amounts. The use of oats as feed increased by 14 per cent from the previous crop year, while at the same time there was a slight decrease in the use of wheat and barley. Wheat accounted for slightly more than half of all cereals used by the food industry. It was followed by rye and oats (about 20 per cent each) and barley (three per cent).

Cereal prices higher than in 2017

The producer prices of cereals are monitored on a monthly basis. On average, the prices have been higher during the first half of 2018 than during the second half of 2017. In June, the average basic price of bread wheat was EUR 171 per tonne, or 11 per cent higher than a year before. The average producer price of feed barley was EUR 148 per tonne, or 14 per cent higher than a year earlier.

Background to the statistics

Information about cereal purchases is collected on a quarterly basis from all companies in Finland that buy cereals or rape and turnip rape directly from farms. Information about the use of domestic and imported cereals is collected on a quarterly basis from the food and feed industries and other industrial sectors that use cereals. Stockpile information is collected biannually from all companies that have cereals in stock at the end of June or December.

Artikkeli Rye stocks at ten-year high julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Rukiin varastot suurimmillaan kymmeneen vuoteen

Luonnonvarakeskus Luke -

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreen tilaston mukaan teollisuuden ja kaupan varastoissa oli kesäkuun lopussa 450 miljoonaa kiloa viljaa. Eniten varastoissa oli kauraa. Rukiin määrä on suurin kymmeneen vuoteen.

Teollisuuden ja kaupan varastoissa oli kesäkuun lopussa yhteensä 450 miljoonaa kiloa kotimaista ja ulkomaista viljaa. Määrä on kahdeksan prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Eniten varastoissa oli kauraa, 142 miljoonaa kiloa. Kauran määrä on hieman kasvanut viime vuoden tilanteesta.

Vehnää oli varastoissa 129 miljoonaa kiloa. Määrä on kasvanut edellisvuodesta lähes neljänneksen.
– Rukiin varastot olivat myös kasvaneet 69 miljoonaan kiloon, ja se onkin suurin määrä viimeisen kymmenen vuoden aikana, kertoo yliaktuaari Sirpa Karppinen Lukesta.

Ohran varastot puolestaan ovat pienentyneet 111 miljoonaan kiloon. Verrattuna vuoteen 2016, määrä on pienentynyt puolella.

Maatiloilta markkinoille vähemmän vehnää

Satovuoden 2017/2018 aikana kotimainen teollisuus ja viljan välittäjät ostivat maatiloilta yhteensä 1,9 miljardia kiloa viljaa ja 62 miljoonaa kiloa rypsiä tai rapsia. Ruista ostettiin maatiloilta viidenneksen enemmän kuin edellisen satovuoden aikana, yhteensä 91 miljoonaa kiloa. Määrällisesti eniten kauppaan tuli ohraa ja kauraa. Ohran ostot ovat kuitenkin pienentyneet satovuoden 2012/2013 tasolle ja olivat 660 miljoonaa kiloa. Kauraa tuli kauppaan 590 miljoonaa kiloa eli saman verran kuin edellisenä satovuonna.

– Vehnää päätyi maatiloilta markkinoille satovuonna 2017/2018 vähemmän kuin kymmeneen satovuoteen, yhteensä 524 miljoonaa kiloa. Siitä ostohetkellä leipävehnäksi luokiteltua oli 193 miljoonaa kiloa, mikä on 100 miljoonaa kiloa vähemmän kuin edellisenä satovuonna, Karppinen laskee.

Ostohetkellä rehuvehnäksi luokiteltua oli puolestaan 330 miljoonaa kiloa, mikä on 49 miljoonaa kiloa edellistä satovuotta enemmän.

Kotimainen käyttö 1,4 miljardia kiloa

Kotimainen teollisuus käytti satovuoden 2017/2018 aikana sekä kotimaista että ulkomailta tuotua viljaa yhteensä lähes 1,4 miljardia kiloa. Rehuteollisuus käytti viljaa yhteensä 627 miljoonaa kiloa, elintarviketeollisuus 421 miljoonaa kiloa ja muu teollisuus 340 miljoonaa kiloa. Muu teollinen käyttö sisältää muun muassa mallastuksen sekä etanolin, tärkkelyksen, liimajauhon ja entsyymien valmistuksen.

Rehuteollisuus käytti lähes yhtä paljon vehnää, ohraa ja kauraa. Kauran rehukäyttö lisääntyi 14 prosentilla edellisestä satovuodesta ja vastaavasti vehnän ja ohran käyttö pieneni muutamalla prosentilla. Elintarviketeollisuuden käyttämästä viljasta runsas puolet oli vehnää, pieni määrä (3 %) oli ohraa ja loput puoliksi ruista ja kauraa.

Viljan hinnat edellisvuotta korkeammalla

Viljan tuottajahintoja seurataan kuukausittain. Hinnat ovat olleet alkuvuonna 2018 keskimäärin korkeammalla kuin loppuvuonna 2017. Kesäkuussa leipävehnän keskimääräinen perushinta oli 171 euroa tonnilta, mikä on 11 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Rehuohran keskimääräinen tuottajahinta oli 148 euroa tonnilta, mikä on 14 prosenttia edellisvuotta enemmän.

Tilaston taustaa

Viljan osto- eli kauppaantulotiedot kerätään neljännesvuosittain Suomen kaikilta yrityksiltä, jotka ostavat viljaa tai rypsiä ja rapsia suoraan maatiloilta. Kotimaisen ja ulkomaisen viljan käyttötiedot kerätään neljännesvuosittain elintarvike- ja rehuteollisuudelta sekä muulta viljaa käyttävältä teollisuudelta. Varastotiedot kerätään puolivuosittain kaikilta yrityksiltä, joilla on viljavarastoja kesä- tai joulukuun lopussa.

Artikkeli Rukiin varastot suurimmillaan kymmeneen vuoteen julkaistiin ensimmäisen kerran Luonnonvarakeskus.

Sivut

Tilaa syöte Biolaakso syötteiden kerääjä